tiistai 13. syyskuuta 2016

Täällä ollaan

Vaimo kysyi, että etkö kirjoita blogiin enää mitään. Ei ole mitään kirjoitettavaa, täällä ollaan kuitenkin ja tekstiä tulee heti kun siltä tuntuu.

lauantai 25. kesäkuuta 2016

1/4

Hieman on ollut blogissa hiljaista. En ole erityisemmin jaksanut
kirjoittaa mitään, mutta mielessä on ollut monta asiaa, joita ei
ole vain vielä saanut työstettyä ajatusta pidemmälle.

Omalla planeetalla liittyvän tekstin jälkeen fiilikset oli pari
kolme päivää aika montussa, eikä horisonttia näkynyt. Rupesin
kuitenkin kesäkuun viides työstämään ajatusta siitä, että depressiota
on yritetty hoitaa kaikenlaisilla lääkkeillä, joista ei ole tullut
muuta kuin "pää kipeäksi". Ainoa millä sai alussa jonkinlaista
ojennusta elämään on bentsodiatsepiineihin liittyvä lääke.

Kesäkuun viides oli taas käännekohta lääkityksien osalta, jolloin
piti punnita vaihtoehdot ja tehdä päätökset itse. Tulin siihen tulokseen,
että lääkkeen tehosta ei ole enää mitään havaittavissa olevaa hyötyä, joten
vaihtoehtoja on kaksi: lopettaa, tai nostaa annostusta. Päädyin jälkimmäiseen
vaihtoehtoon.

Olen ehtinyt käyttämään kyseistä lääkettä vähän päälle vuoden, mutta
annostus on ollut skaalan alapäässä ja olin jo aikaisemmin pudotellut
neljästä tabletista kolmeen, joten matkaa ei ollut jäljellä enää kuin
kolmen tabletin verran. Vuodessa elimistö on ehtinyt jo tottua
kyseisen aineen läsnäoloon ja päivä pari jokaisen 1/4 vähennyksen
jälkeen bentsokrapula kiristää vähän otettaan.  Mutta jokaisen 1/4
vähennyksen jälkeen aivotoiminta on astetta kirkkaampi ja mieli
hyljeksii asioita vähemmän.

Mielenkiintoisinta koko paletissa on se, kuinka sitä ei huomaa
miten paljon lääke, jonka ei tunne vaikuttavan mitenkään
vaikuttaa kuitenkin. Tässä tapauksessa vaikutukset olivat
enää negatiivisia. Lopettamiseen liittyvästä oireistosta kohdalle
on osunut aika monta, liian monta. Kuvittelin talvella, että tämän kesän voisi
viettää normaaleissa merkeissä, mutta kuinka väärässä sitä olikaan.
Heinäkuu vierähtää varmaan vielä bentsokrapuloissa, mutta toivottavasti
elokuussa kirkastuu.



lauantai 4. kesäkuuta 2016

Omalla planeetalla

Että voi olla hirveätä olla jossain ja siellä on porukkaa ympärillä. Istut penkillä, tunnet itsesi joukkoon kuulumattomaksi. Pystyt olemaan muutaman hetken normaali, hymyilemään, kiittämään ja toivottamaan hyvät jatkot. Olet kuitenkin halunnut lähteä pois jo ennen kuin pääsit sisään. 

Dissosiaatio

Ensimmäinen vaihe uudessa elämässä alkoi 2014 tammikuussa. Hetki 2014 lopusta 2015 huhtikuuhun oli luovaa vaihetta ja sain aikaiseksi taas vaikka mitä. Huhtikuussa 2015 kaikki muuttui taas ja minut työnnettiin syvemmälle ja vietiin kyky tehdä asioita. Kaikki on mitä on ja tehdään, jos tehdään. Nyt on ollut noin yhdeksän päivää aika tasaisempaa, mutta en ole saanut kuitenkaan takaisin murto-osaakaan siitä, jonka menetin. Paljon olisi tehtävää, mutta melkein mitään ei pysty tekemään ja voi vain katsella vanhoista valokuvista asioita, joita tuli tehtyä ja toivoa, että saisi vielä jossain vaiheessa kyvyn takaisin. Fiilikset kun aaltoilevat, niin olen huomannut sen, että asioita, joita on tehnyt ”huonolla” hetkellä menettävät merkityksensä, sillä hetkellä, jolloin huomaamaton alamäki on alkanut. Nämä asiat mieli työntää pois ja ne jäävät alueelle, josta niitä ei voi vetää takaisin. Asiat ovat kuin tietosuojapönttöön tungettuja paperiarkkeja, joita et saa sieltä pois, koska sinulla ei ole avainta. Näin kävi monelle asialle ja parille koulutukselle, joista toisen sain suoritettua osittain(sain osatutkintotodistuksen ja voin jatkaa sitä, jos mieli antaa mahdollisuuden) ja toinen jäi siihen vaiheeseen, että en halua edes ajatella koko asiaa. Miksi mukava asia muuttuu epämieluisaksi ja mieli työntää sen pois?



Päättötodistus

Olin eilen viimeistä kertaa peruskoulun päättäjäisissä. En muista omista päättäjäisistä mitään. Epämääräisiä riekaleita sieltä täältä. Ylipäätään aika koulussa(ja lapsuus) on kuin silppurin läpi ajettua tuhottavaksi ja salattavaksi tarkoitettua nauhaa, jota tuntuu olevan mahdotonta saada järjestykseen.

Olihan minut todettu kelvottomaksi toisen luokan jälkeen normaaliin peruskouluopetukseen, koska en ilmeisesti taipunut normeihin ja elänyt massan mukana. "Poika vain katselee ikkunasta pilviä" Nyt vuosikymmeniä myöhemmin ymmärsin sen, että syy oli syvemmällä, eikä minussa. Saan kärsiä nyt niistä muiden tekemistä  päätöksistä, asia jota minun on hyvin vaikea ymmärtää. 

Ala-asteella olin kuitenkin jo todennäköisesti muurautunut kuoreen, eikä kukaan ymmärtänyt mistä on kysymys. Vasta peruskoulun yläasteelle siirryttäessä luokanvalvojaksi tuli opettaja, joka ilmeisesti ymmärsi. Hän ymmärsi sen, että en kuulu sinne missä olin ja minut palautettiin normaalin opetuksen pariin. Ne vuodet ”hullujen seassa” riittivät kuitenkin repimään palasiksi lapsen normaalin kehityksen. 

Koulu loppui ja olin eksyksissä. Muistan seisoneeni todistus kourassa pelonsekaisin tuntein. Hyvä että loppui, mutta mitä nyt? Vanhemmilta oli turha odottaa mitään tukea, eikä mitään suuntaa ollut mihinkään.

Olin eksyksissä.

Seisoin 31 vuotta sitten päättötodistus kourassa 100m päässä paikassa missä istuin eilen. Katsoin omaa lastani ja tiesin, hän ei ole eksyksissä. 

torstai 2. kesäkuuta 2016

Vesisade

Aurinko lämmittää ihoa tuulen suhistessa korvissa samalla vaeltaen käsivarren karvojen seassa. Jos voisin sulkea silmäni tuntisin varmasti lentäväni vapaana kuin lintu. Taivas alkaa tummenemaan, joudun pysähtymään. Vaimeaa surinaa, nitinää ja lopulta kolahdus, joka kahlitsee minut takaisin häkkiin, kuin linnun, joka on saanut lentää hetken vapaana.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Ulkonevat silmät

Mikäköhän siinä on ongelmana valmistajilla, kun paketeista ja puteleista ei voida tehdä kuluttajan kannalta sopivan kokoisia? Käytän kuiviin silmiin erilaisia kostuttavia geelejä ja tippoja. Kaikki ovat ns. kerta-annoksia: Viscotears ja Oculac ja joku kolmas, jota en nyt muista. Oculac on 0,4ml ja Viscotears 0,6ml annoksina. Herää kysymys, että minkäköhän sortin mulkosilmille nämä ovat suunniteltu. Silmälääkäri totesi aikoinaan silmieni olevan hieman ulkonevat, joka on ilmeisesti lääketieteellinen kiertoilmaus mulkosilmille. Mulkoillessani pakettien valmistajaa ja pohtiessa onko minulla kenties keskivertoa pienemmät mulkosilmät, koska tuubeihin jää melkoinen määrä lääkettä jäljelle ohjeen mukaisen yhden tipan jälkeen. Molempien kostuttajien valmistaja on sama Alcon, joka on perustettu aikoinaan Texasissa Yhdysvalloissa. Texasissa kun kaikki on suurta ja mahtavaa, niin ehkä annosmäärän mitoitus on tehty aikoinaan paikallisten mulkosilmien mittojen mukaan? Ongelma tässä muodostuu lähinnä siitä kun suomalainen kulttuuri on kyllästetty kaikenlaisilla ohjeilla, pykällillä ja määräyksillä, joita noutattamatta voit joutua edesvastuuseen. Molempien pakettien tuoteselosteessa ohjeistetaan hävittämään kerta-annospakkaus heti käytön jälkeen. Ohjeen mukaan jos marssitaan, niin lääkkeitä ei tule heittää viemäriin, eikä hävittää talousjätteen mukana. Ohjeessa käsketään kysymään apua KÄYTTÄMÄTTÖMIEN lääkkeiden hävittämisestä apteekista. Missään ei puhuta vähän käytettyjen lääkkeiden hävittämisestä mitään. Nyt kun olen kuitenkin tottunut siihen, että meitä holhotaan ja opastetaan jokaisessa asiassa, niin mitä minä nyt teen, kun kerta-annospakkaus tulee hävittää heti käytön jälkeen, mutta kun tuubissa on lääkettä jäljellä ja läkettä ei saa heittää viemäriin, eikä liiemmin talousjätteen mukana kaatopaikalle. Vienkö muovituubit kerran kuukaudessa apteekkiin takaisin? Kuvassa kerta-annospakkaukset, joista molemmista on laitettu ohjeen mukaan tipat silmiin ja nyt ne ovat ongelmajätettä, jota ei voi heittää roskiin. Meni vähän aiheen ohi.. piti kirjoittaa kaupoissa olevista ”sipsi” ja juusto snacks- megapaketeista ja miksi meille tuputetaan kaikkea megapaketeissa.


Mopo

Poika oli asentanut uutta kaasutinta vanhaan mopoon koko aamupäivän.  Aamun viileys oli muuttumassa hiostavaksi keskipäivän kuumuudeksi. Ilman täytti polttoaineen pistävä haju, jota täydensi pojan kiroaminen hänen yrittäessä polkea mopoa  käyntiin. Poika pyyhki hikeä otsalta samalla todeten, antaa olla.

torstai 19. toukokuuta 2016

Kaivinkone


Aina välillä menneisyys alkaa jostain syystä kalvamaan mieltä. Silloin tekee mieli selvittää sitä, mutta mieli antaa menneestä vain ripauksia sieltä täältä. 

Näin eilen vanhan kaivinkoneen, joka oli vähintään yhtä vanha kuin minä. Kaivinkoneella olisi varmasti paljon kerrottavaa, jos se osaisi kertoa. Huollettiinko sitä huolella pienenä kaivinkoneena? Kuinka monta paikkaa sillä oli, jossa sillä kaivettiin. Kuinka monta kertaa kuljettaja yritti kaivaa omasta mielestään liian isoa kiveä, vain todetakseen, että tämähän on ihan paska ja huono kaivinkone, koska ei omaa kokemattomuuttaan osannut kaivaa kunnolla ja halusi kaivinkoneesta eroon. 

Oma menneisyys on kätketty niin syvälle, että kaivinkoneeni kohtasi lopulta peruskallion. Peruskallioon kaivinkone ei enää pystynyt, vaan tarvittiin porauskalusto ja panostaja. Olen löytänyt avukseni porauskaluston ohjaajan ja panostajan. 

Työ mielen kaivamisessa on yhtä hidasta ja vaikeaa, kuin metrotunnelin louhiminen Ruoholahdesta Tapiolaan. Alussa matka on pitkä ja voit vain toivoa, että suunta on laskettu oikein ja lopussa tunneleiden kohdatessa olet jälleen vapaa. En tiedä missä vaiheessa olen menossa tunnelissani, mutta välillä nallien langat ovat sekaisin ja matka hidastuu. Joskus latausta on laitettu liikaa ja ylimääräisen kuorman kuskaaminen hidastaa matkaa kohti määränpäätä ja muut saavat kärsiä siitä. 

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Plankki

Kejujen nitinä muuttui jokaisella alas eteenpäin vievällä polkaisulla. Jokaisella polkaisulla poika näki eturenkaan heittävän vettä isältään lainaan saamien kenkien kiiltävälle pinnalle, josta hiekan sekainen vesi valui plankin muodostamaa liukasta kalvoa pitkin mustien kenkien sivuille. Kengät olivat olleet varmasti muotia joskus hyvin kauan aikaa sitten. Poika kuitenkin tiesi, että näille nauretaan ja ajoi kouluun kiertotietä kerätäkseen rohkeutta ja voimia tulevaan.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Pultsarit

Kuva (c) Ylen elävä arkisto/Musta Helsinki
Kuljin Otsolahden rannan kautta Tapiolaan ja näyttää siltä, että Tapiola on nousemassa vanhaan loistoonsa, jos siis unohtaa ne kaikki betonikolossit näkymästä. Samalla mielen syövereistä valui tajuntaan Tapiolan vanhat pultsarit(jäi tuo nykyajan pultsari vaivaamaan), jotka aika on korvannut nurkissa kyykkivillä kerjäläisillä, joita huhujen mukaan johdetaan organisoidusti. Vanhan koulukunnan originaaleja pultsareita norkoili Tapiolassa ja moni niistä taisi asua Mankkaan kaatopaikalla ja lähimetsissä, josta ne köpöttelivät lähialueen keskuksiin örisemään. Mahtoiko kaatiksen lepikossa olla pultsari, joka oli korkeammalla kyseisen yhteisön ravintoketjussa ja hoiti ja organisoi kaatiksen menoa, kuten ilmeisesti kerjäläisten tapauksessa on kyse(lähde on joku viime vuoden 7-päivää lehti, ilta*skat, joten tiedon luotettavuus on mitä on)? Äijät olivat aika vanhoja, tosin ~10v nulikasta +20v henkilö huonolla hygienialla ja rehottavalla parralla näyttää varmasti vanhalta. Rahaa pultsarit saivat pulloja keräilemällä ja hakiksista. Pultsarit keittelivät kaatiksella ponua, jota myivät, joivat ja mölisivät. Notkuivat todennäköisesti myös Espoon keskuksen fattassa. 

Harvemmin niitä sai pelätä, kuten nykyajan arvaamattomia pultsareita. Miltä uusi Tapiolan puutarhakaupunki näyttää ilman Heikintorin penkeillä öriseviä pultsareita, näitä metsien miehiä, jotka koristivat katukuvaa ja pitivät mölinällään huolta siitä, että he eivät jää huomaamatta? Yksi vanha höpöttäjä oli vielä viime kesänä hengissä ja tuli selittämään sekavia. Hänellä järki kirkastuu vasta kolmannen viinapullon jälkeen, muistan hänen todenneen. Jälkikäteen jäi vähän vaivaamaan kohtaaminen. Siinä olisi ollut ihan originaali pultsari vuosikymmenien takaa Tapiolasta, jolta olisi voinut kysyä miten maailma on muuttunut hänen näkökulmastaan ja mikä on tarina hänen takana. Joku harrastaa uimista, juoksemista, pesäpalloa, futista jne. Tuskin kukaan harrastaa pultsarointia huvikseen, ainakaan täyspäiväisesti. Viikonloppu- ja lomapultsarointia ei lasketa tähän mukaan. Tuli vaan mieleen siitä eilisestä kohtaamisesta koko juttu ja heräsi kysymyksiä. Missä vaiheessa uravalinta pultsarin uralle tapahtuu ja mitä ne tapahtumat ja valinnat ovat, jotka vievät lopulta ihmisen siihen pisteeseen, josta ei ole välttämättä enää paluuta ja henkilö ajautuu yhteiskunnan laitamille huuteleman. Kyseisellä baanan sekakäyttäjäpultsarilla voi olla vielä loistava tulevaisuus edessä, jos uravalintaa ei ole vielä lyöty lukkoon ja joku välittäisi.

.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Sekakäyttäjä

................./´¯/) 
..............,/¯..// 
............/..../ / 
...../´¯/'...'/´¯¯`·¸ 
/'/.../..../......./¨¯\ 
('(...´(..´......,~/'...') 
.\.................\/..../ 
..\............... _.·´ 
.....\..............( 
......\.............\

Muutama päivä sitten poljin fillarilla baanaa kansalaistoria kohti ja siinä viimeisen alikulkutunnelin kohdalla oli nykyajan sekakäyttäjä(dena). Ikää oli ehkä joku kaksikymmentä ja risat. Siistit vaatteet, mutta aivotoiminta harotti pahasti. Sillä oli kuitenkin sanottavaa jokaiselle ohikulkijalle ja se meni näin: *uck *ou, *uck *ou!! Sekakäyttäjä pyöri paikallaan hyrränä, käsi ojennettuna jokaisen ohikulkijan suuntaan, sormet käännettyinä kansainväliseen käsimerkkiin, jolla toivotetaan hyvää matkaa sinne jonnekin. Hieman hämmennyin moisesta käytöksestä. Nykyaikana pitää kuitenkin olla avarakatseinen ja yrittää ymmärtää jokaista. En kuitenkaan yrittänyt ymmärtää tätä kyseistä henkilöä, saati sitten selvittää onko viestillä jotain syvällisempää merkitystä, vaan otin vähän enemmän välimatkaa, kun näytti siltä, että se heittää kohta pullolla.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Tosi terveellistä

Rupesin tuossa aamulla puuron jäähtyessä miettimään sellaista sanontaa kuin "se on tosi terveellistä". Miten määritellään jonkin asian "tosi terveellisyys"? Tiedän monta terveellistä asiaa, mutta mikä tekee jostakin asiasta tosi terveellisen? 

Tuleeko mustikoista tosi terveellisiä pelkkään terveellisyyteen verrattaessa, jos niitä uitetaan (tulevaisuudessa voimalan valmistuessa) Pyhäjoen Hanhikivi 1 -ydinvoimalan läheisyydestä kerätystä (pyhästä)sadevedestä, joka suodatetaan vesi-ionisaattorin läpi kanavoidun kristusvalon loimotuksessa?  Voisiko näitä mustikoita myydä kesällä torilla turisteille 160e/litra hintaan "tosi terveellisinä"?. Meni vähän ohi aiheen(off topic, kuten Suomessa on tapana sanoa), mutta siis takaisin aiheeseen. Mikä tekee jostain asiasta "tosi terveellisen"? Vieressä vinkki annoksesta, joka ei taida täyttää sydäntautiliiton suosituksia.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kosmologia

Lopetin joskus elokuussa 2015 käytännössä kaiken uutisten lukemisen. Irrottauduin yhteiskunnasta ja aloin elämään aikaa ilman samantien päälle tykittävää informaatiotulvaa, jos jossain kaukana on tapahtunut jotain, jolla ei ole käytännössä mitään merkitystä mihinkään. Tarkoitan tällä lähinnä Ilta*askojen jne. hysteerimedioiden juttuja.

Raotin hieman seulaa vuoden 2016 alussa ja aloin lukemaan it-alaan liittyviä lehtiä + Helsingin sanomien kulttuuriliitettä, jonka olin yleensä aikaisemmin jättänyt lukematta. Kyseisessä liitteessä oli jälleen mielenkiintoinen artikkeli: Kosminen aamunkoitto.

Artikkelissa käsiteltiin universumin varhaista historiaa ja uutta James Webb nimistä avaruusteleskooppia, joka kohoaa taivaalle 2018. Samassa artikkelissa oli asiaa 21 senttimetrin kosmologiasta. Luin tuon aluksi väärin 21 senttimetrin kosmolologiksi. Aivot olivat jo ehtineet työstää tuota virheellistä informatiota "kosmolologiasta" ja James, John ja sentit menivät sekaisin. Hetken, vain pienen hetken virheen paljastumisen jälkeen mietin: Oliko John Holmes 25 vai 41 senttimetrin kosmolologi ja mikä koh... jääköön sanomatta;)

maanantai 9. toukokuuta 2016

Mennyttä loistoa

Molemmat silmät ovat kapinoineet alkuun katupölyä vastaan ja eilen alkoi uudet ongelmat koivun kanssa.  Pienen hetken mielessä pyörähti hyvä idea jatkaa pari viikkoa sitten loppunutta Oftan dexa-chlora kuuria, olihan oireet aikalailla samanlaiset nyt, kuin kolme viikkoa sitten. 

Päädyin kuitenkin silmälääkärille. Ei siitä sen enempää ja silmissä ei ollut mitään vialla, ainoastaan hyvin kuivat ja jotain pientä ärsytystä ja uudet tipat käyttöön. 

Silmälääkäri halusi kuitenkin tarkistaa vielä silmänpohjat. Kyseinen operaatio vaatii silmiin tipat pupillit laajentavaa ainetta, josta tulee ns. "toi jätkä on vetänyt jotain kamaa" pupillit. Toikkaroin Tapiolassa silmälääkärin jälkeen ja näin kaiken siinä loistossa, jossa Tapiola on ollut joskus muinoin.

Ilman aurinkolaseja kaiken kirkkaan ympäröi samanlainen "hehku", jonka Nikkorin 50mm/f1.4 objektiivi tekee täydellä aukolla kuvatessa tietyssä valossa. 

Visuaalinen yhteneväisyys johonkin jo aikaa sitten verkkokalvoille piirtyneeseen oli niin hämmentävä, että aloin miettimään missä olen nähnyt tällaista liioitellusti kaunisteltua todellisuutta aikaisemmin. Hetken asiaa pohdittuani muistin eilen linja-auton kyljessä ohi lipuneen mainoksen Didrichsenin taidemuseossa olevasta: Olipa kerran neuvostotaide – teoksia Arefjevin kokoelmasta näyttelystä. 

Aloin päästä jäljille ja nopea googletus tuotti tulosta. Pupillit levällään kaikki näytti yhtä loisteliaalta kuin Neuvostoliitossa aikoinaan;)


Youtube estää videon upottamisen, mutta sen löytää 40s Kubanskie Kazaki" hakusanalla.


lauantai 7. toukokuuta 2016

Kasettisoitin

Haahuilin jälleen kierrätyskeskuksessa etsimässä aarteita ja tällä kertaa löytyi jotain.  Kaikenlaisten pilipalimerkkien seassa lojui NAD- merkkinen kasettisoitin.

"Eject" nappulan painaminen avasi legendaarisen luukun, johon aikoinaan tungettiin C-kasetteja. Lähiaikoina kun ei ole tullut paljon viinejä nuuhkittua, niin nenä oli herkimmillään vanhalle kunnon elektroniikan tuoksulle.

Ei hajuakaan mistään komponenttiongelmista, vaan raakaa vanhojen puolijohdekomponenttien ja vastuksien vivahteiden kautta suoraan piirilevylakan tasapainoiseen tuoksuun. Herkistyin hetkeksi ja muistelin tekniikan museossa olevia vanhoja Yleisradion kameroiden kumikaapeleita ja niiden tuoksua.

Oi niitä aikoja, kun elektroniikka oli elektroniikkaa ja virheet korjattiin hyppylangoilla ja tinaamalla lisää osia suoraan piirilevyyn. Nykypäivän näpertäjät pääsevät liian helpolla, kun voidaan tuottaa täyttä sekundaa ja korjata se sitten "ohjelmistopäivityksillä".

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Onko melua pakko sietää?


Satuin jälleen(ns. p****huussi lukemista, joka luetaan pätkittäin useana päivänä) lukemaan Helsingin sanomien artikkelin: Onko melua pakko sietää? 

Olen jälleen lähempänä suomalaista lakiteknistä problematiikkaa, mutta hyvin kaukana siitä, että siinä olisi jotain järkeä. Laitetaan kaikille tiedoksi, että ette vain vahingossa syyllisty tietämättänne rikokseen, kuten minulle meinasi kerran käydä.  Onneksi Olympus ls-100 tallentimesta oli akku loppu.

"Äänien tallentamisessa pitää olla varovainen. Se voi olla salakuuntelua, josta voi seurata rangaistus. Rikokseen syyllistyy muun muassa silloin, kun kotirauhan suojaamassa paikassa, kuten kotona, tallentaa naapurin keskustelua, puhetta tai muita yksityiselämään, esimerkiksi rakasteluun liittyviä ääniä. Lautalan mukaan kiellettyä ei sen sijaan ole esim. naapurista kuuluvan kovaäänisen musiikin, pesukoneen jytinän tai koiran haukunnan nauhoittaminen." 

En nyt ymmärrä tätä kotirauhan määritelmää. Olen kotona, niin silloin minulla on kotirauha ja se rauha rikkoontuu naapurista kuuluvista äänistä, joita ei voi nauhoittaa rikkomatta naapurin kotirauhaa.

Mahtaako se olla rikollista, jos vaimon kanssa simuloidaan tilanne isännöitsijälle valitusta jätettäessä? Entä jos ei nauhoiteta mitään, vaan tilaan kotiin imitaattorin, joka sitten "tallentaa" kyseiset äänet(joita ei voi siis äänittää, koska syyllistyy rikokseen) ja tämä imitaattori sitten imitoi äänet isännöitsijälle?

Tällaisessa tilanteessa täytyy muutenkin olla tarkkana, jos joku poraa satunnaisesti pitkin päivää kuukausia ja jätätä nauhurin nauhoittamaan 12h ajaksi. Koko nauhoitus on syytä kuunnella läpi, ettet yllättäen istu itse rikoksesta epäiltynä syytettyjen penkillä, jos "poraamisen" kohde sattuu vaihtumaan päivän aikana.

Alan myös hieman ymmärtämään kerrostalolaputtajien ja nimettömien kirjeiden lähettelijöitä, koska tässä ei välttämättä ole kyse siitä, että heillä ei ole rohkeutta mennä valittamaan kasvotusten, vaan pelosta Suomen lakia kohtaan, jossa voit joutua itse syytettyjen penkille, jos vahingossa mokaat ja mainitset hallussasi olevasta nauhoituksesta.

Kotirauha on jokaiselle perustuslain 10 §:ssä taattu oikeus olla toisten häiritsemättä siinä piirissä, joka voidaan katsoa hänen kodikseen. Missäköhän pykälässä nämä mitä voi nauhoittaa ja mitä ei mahtavat olla määriteltynä?

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Mikä on meidän ajan radon-vesi?

Helsingin sanomissa oli "Tiedettä HS:ssa 50 vuotta sitten" artikkeli aiheesta: Ydinsäteilyä vastaan kehitetään rokotetta. 

Dr. Visek ja Dr. Hung olivat testanneet "ydinsäteilyä" ja "urease"- nimistä entsyymiä. Osalle eläimistä annettiin seerumia saaneiden kaniinien verta. Sen jälkeen eläimille annettiin 800(~8Sv säteilyannos) röntgenyksikön voimakkuudella säteilyä. 

Vain 30 prosenttia kuoli. Hesarin artikkelissa ei mainittu mitä tämä ydinsäteily oli, mutta kyseessä oli gamma- säteily. Ilman entsyymiä hiiristä kuoli 80 prosenttia. "Ydinsäteilyllä" tehtiin aikoinaan kaikenlaista nykytietämyksen valossa typeriä asioita. Kokeesta löytyi sen verran tietoa, että tämä oli selkeä edistysaskel muihin vastaaviin, koska vastustuskyky "ydinsäteilylle" säilyy viikkoja, ellei kuukausia. 

Onko kenelläkään mitään tietoa mitä nämä aikaisemmat aineet mahtoivat olla? "They said that the best chemical agents now used for combating radiation must be administered hours or minutes before exposure to radiation, "and many of them are harmful." 8Sv säteilyannos kerralla ihmiselle on tappava annos. 

Lähinnä tässä tuli mieleen, että onkohan näitä "the best chemical agents" testattu ihmisille aikoinaan(rokotettiinhan porukkaa plutoniumillakin)? Syötiinkö jo 40-luvun lopulla jotain tällaisia ja esim. Louis Slotinin testi "demon coren" kanssa oli protokollan vastainen juuri siksi, että oletettiin "pillereiden" pelastavan ja sitten kävi huonosti? 

Millä silloin 50 vuotta sitten oletettiin saatavan suojaus "ydinsäteilyä" vastaan. Olen yrittänyt tätä tietoa kaivaa, mutta heikolla menestyksellä. 

Tiedollahan en varsinaisesti tee mitään, mutta yritän luoda käsitystä silloisen ajan tieteellisesti(tai markkinamiesten) "hyvistä" ideoista esim. radon-vesi, 1960 luvulle asti käytetyt itsevalaisevat viisarit jne. jotka aiheuttivat vakavia terveyshaittoja ja miettiä mikä on se meidän ajan "radon-vesi" 50 vuoden kuluttua. 


Onko se niinkin yksinkertainen asia, kuin ihmisten hyytyminen youtuben, facebookin ja iLaitteiden, somen ja muiden ei lihastyötä tarvitsevien liikkumista helpottavien laitteiden kanssa ja liikkeen loppuminen, jolloin ihminen, joka on luotu liikkumaan alkaa lahoamaan ja tulevat sukupolvet ovat edellistä heikompia. Tekeekö elämää helpottamaan luotu teknologia meistä lopulta helposti hajoavia hauraita teknologian varassa eläviä kummajaisia... vai jotain muuta?

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kamera

En ole kameraan koskenut sitten.. ei mitään hajua. Kaikki akut olivat menetettyjä ja ostin uuden joskus viime vuoden lopulla, mutta ei jaksanut sitten kuvata mitään. Tänään kuitenkin kaivoin kameran romujen seasta ja objektiivitkin olivat onneksi tallessa. Ajattelin ottaa muutaman kuvan hoidossa olevista kissoista, kun aurinkokin antaa viimein luonnonvaloa. Kaverukset eivät vain olleet tänään oikein sillä tuulella, että mitään kuvia voisi ottaa. 

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Runoja

En ole lukenut aikoihin mitään. Viimeksi 2014 Stig Larssonin Millenium trilogian ja ostin tähän liittyvän jatko-osan: se joka ei tapa, joskus viime vuonna. En ole jaksanut lukea sitä, enkä paljon muutakaan. Maaliskuussa satuin lukemaan jostain jonkun Jim Harrisonin kuolleen. En ollut kuullut aikaisemmin koko henkilöstä mitään, mutta joku oli laittanut hänen runon Barking eteeni. En ole koskaan mitään runoja lueskellut, mutta tämä jäi mieleen. Ajattelin joku päivä tutustua Jimin tuotantoon:


Barking by Jim Harrison

The moon comes up.
The moon goes down.
This is to inform you
that I didn’t die young.
Age swept past me
but I caught up.
Spring has begun here and each day
brings new birds up from Mexico.
Yesterday I got a call from the outside
world but I said no in thunder.
I was a dog on a short chain
and now there’s no chain.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Polkupyörän venkuttaminen


Luin tiedelehdestä artikkelin miten polkupyörä pysyy pystyssä. 

Tiedemiehet ovat yleensä kirjakieltä suoltavia kummajaisia, joiden höpinöistä ei tavallinen kuolevainen ota selvää kovinkaan helposti. 

Kyseinen artikkeli lähensi minua ja tiedemiehiä muutamalla pykälällä. Papadopouluksen ja muiden(joiden nimiä en jaksa kirjoittaa tähän) mukaan ilmiön selittämiseen tarvitaan 25 matemaattista muuttujaa.  Ymmärrän tämän monimutkaisuuden hyvin, mutta Papadopouluksen mukaan pyöräilijät tekevät intuitiivisesti kaikennäköistä, jotta polkupyörä pysyisi pystyssä. 

Esimerkiksi hyvin hitaassa vauhdissa tajuamme, että ohjaustanko on hyödytön, ja ohjaammekin sen sijaan pyörää VENKUTTAMALLA polviamme. 

Mistä tämä sitten johtuu? Sitä eivät edes tutkijat tiedä, enkä tiedä myöskään minä. Täytyy lähteä tästä nyt tutkimusmatkalle polkupyörällä ja yrittää selvittää miten polvia voi venkuttaa.. herää tosin kysymys, onko tutkijoilla tullut kirjoitusvirhe ja 
kaiken lisäksi ruumiinosat ovat menneet sekaisin. No, ei se mitään. Onhan se tietenkin mahdollista, että pari eri tutkimusta on sekoittunut luotettavissa pilvijärjestelmissä. Virheitä sattuu paremmissakin piireissä;) 

torstai 3. maaliskuuta 2016

Ilmastoystävällinen ratkaisu

Hieman mietityttää tuo Postin "ilmastoystävällistä kuljetusta" pakettiauton kyljessä oleva teksti. Miten kuljetus voi olla ilmastoystävällistä, jos postin jamppa ajaa taloyhtiön pihalla eri kohtiin ja käy kuskaamassa postit kävellen viereisiin rappuihin. 

Postin sivuilta lainattua "Postit 100 % hiilineutraalisti ensimmäisenä maailmassa. Postin ilmastoystävällisten palveluiden tavoitteena on vähentää hiilidioksidipäästöjä."
Ei taida nyt tavoitteet täyttyä tätä menoa postien saapuessa dieselin käryn saattelemina. 

Taidan julistautua 100% hiilineutraaliksi autoilijaksi. Kompensoin jo autoni co2 päästöjä maksamalla auto-/polttoaineveroa. Tämän lisäksi voin laittaa ensi jouluna Pelastusarmeijan joulupataan muutaman kolikon ja voin tupruttaa hyvillä mielin hiilidioksidia taivaalle.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Anatomia

Ostin taannoin pojalleni(opiskelee lääkäriksi) essential anatomy 5 ohjelman, jossa voit purkaa ihmisen osiin(aika ällö ohjelma). Näin "old school" atk-miehenä aloin ratkomaan jalkaterässä olevaa ongelmaa purkamalla kaiken tuhan luurangon ympäriltä ja lätkimällä lihaksia yksitellen takaisin(kuten tehtiin aikoinaan IBM-yhteensopivien tietokoneiden kanssa. Kortti kerrallaan pois, jos joku juttu ei toimi). 

Hyvin nopeasti ymmärsin sen miksi lääkärissä yleensä ensimmäisenä tarjotaan buranakuuria, jos jossain nivusissa tms. vähän jänteet/lihakset kolottelee. Lihaksia ja muuta anatomista settiä lötyy esim. jalasta sellainen kasa, että helpompi heittää saikkuu ja buranaa. 

Vetelin buranaa ja lepoa... tammikuussa 2 viikkoa ei auttanut mihinkään.

Havaitsin empiirisissä tutkimuksissani nilkan plantaarifleksiossa kaiken olevan ok, mutta dorsaalifeleksiossa ilmeisesti tibialis- hermo jää pinteeseen jostain syystä johonkin ja tämä ilmenee siis vain silloin, jos reisi on ekstensiossa. Se mikä sitten tuota aiheuttaa on edelleen arvoitus. 

Pohkeet ovat olleet juntturassa(kuten kaikki muutkin raajojen lihakset taannoisista bioteknisten ongelmien korjausyrityksistä johtuen). Jumit ovat alkaneet hellittää hieronnassa, jossa tulee tuskasta hiki(kevyt käsittely ei auta). Ongelmat eivät viittaa myöskään plantaarifaskiittiin. 11 kertaa fyssarin luona ei tuottanut muuta tulosta kuin sen, että hilloa paloi ja koipi on ennallaan. Fyssari tosin sanoi, että heti kun vaan pystyt, niin lähde vaikka juoksemaan. Taidan mennä huomenna kokeilemaan. 

Tiesittekö muuten, että peroneushermon(nämä kaikki liittyy iskiashermoon) alueella voi tulla ongelma nimeltään mansikanpoimijan halvaus. Vaarallista hommaa toi mansikoiden poimiminen.. No, en tiennyt minäkään. Taidan tästä mennä rullailemaan soleusta ja lukemaan jotain opinnäytetyötä nilkan ja jalkaterän liike- ja toimintahäiriöistä ja tutkimaan siinä olevia toiminnallisia harjoituksia. Opas iskiashermon fysioterapeuttiseen tutkimiseen meni vähän turhan tekniseksi. Ehkä tässä ehtii saamaan jalan normikuntoon kesään mennessä.

HUOM! teksti sisältää asiavirheitä, eikä niistä tarvitse ilmoitella! Lopetin valelääkärin urani, todettuani vahojen kovalevyjen hajottamisen vasaralla auttavan ongelmaan buranan lailla.


lauantai 6. helmikuuta 2016

Nastarenkaat


Kaveripiirissä ei ole kovin montaa henkilöä, joka polkee fillarilla kesät ja talvet. 
Tässä kuitenkin kuva suomalaisten ja saksalaisten nastarenkaiden eroista. Nokian Extreme 294 29"(ostettu marraskuussa 2010) yläkuva. Schwalbe Ice Spiker Pro 26”(ostettu lokakuussa 2013) alakuva.

Schwalben renkaat voi heittää tämän talven jälkeen kaatikselle. Nokian renkaista lähtenyt koko aikana pari nastaa ja Schwalben renkaista 50kpl pussi ei riittänyt vaihtonastoja. Parin viikon jälkeen nastoja oli irronnut jo varmaan 10kpl, eli nastat eivät pysy enää kerran irronneiden tilalla kunnolla. Nokian kumeissa ei mitään halkeamia missään. Schwalben sivut hakeamia täynnä ja osa nappuloista, joissa nastat ovat kiinni, näyttävät siltä, että ne voivat irrota koska hyvänsä. Schwalbeissa ei ole muuta hyvää kuin se, että pitoa on aavistuksen enemmän jäisissä railoissa, joita syntyy loskakelin jälkeen pakastuessa.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Lapset

Oli aika kylmä tuuli pyöräyttää pieni fillarilenkki. Huomasin meren olevan auki Salmisaaren edustalla ja horisontissa. 

Lauttasaaren rannassa pari pikkutyttöä pomppi vedessä lilluvien jäälauttojen päällä. Sanoin tytöille, että eivät mene kovin pitkälle. Jos jalka muljahtaa jäälauttojen väliin puristuksiin, niin sieltä voi olla vaikea päästä pois.  Lähdin jatkamaan matkaa ja kuten nuorilla on tapana, niin sinne ne jäi pomppimaan jäälauttojen päälle. Sen verran ilmeisesti valistus meni jakeluun tyttöjen jäädessä rannan tuntumaan. 




Länsiväylän varrella näkyi hieno halo, joka kesti vain hetken muuttuen jatkuvasti. Halo oli jo lähes kadonnut kaivettuani kännykän taskusta.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Atomipommi

Aamupäivällä oli aika huikean näköistä. Savupiippuja puhalsi käryt suoraan ylös taivaalle. Savu näytti aivan tornadoilta ja yksi muistutti aivan atomipommin räjähdyksen jättämää sienipilveä.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Ufo-mies

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että mikroaaltouuni lämmittää safkan epätasaisesti ja olohuoneen vanhassa ~50-luvun nojatuolissa istuu ufo-mies. En ollut väärässä;)

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Ystäväni


Ystäväni, jätit paljon muistoja.
Vahvoja muistoja.
En ole nähnyt sinua vuosikymmeniin.
Tulet kuitenkin uniini, ystävänä, kuten kauan sitten.
Kuljemme omia polkujamme, kantaen muistojamme.
Haluan muistaa sinut sellaisena kuin olit.
Toivottavasti kiertoratamme eivät
kohtaa koskaan murskaten vanhoja muistoja.
Toivon, että sinulla on kaikki hyvin.


perjantai 1. tammikuuta 2016

Säteilymittari

Tarvittiin eräässä projektissa säteilymittaria ja halvin nykypäivän mittari(joka perustuu samaan teknologiaan kuin tämä) olisi maksanut 300e. 

Varustelekasta löytyi 60 eurolla vuonna 1972 tehty puolalainen geiger-mittari kolmella putkella. Tarkkuudella ei ollut merkitystä, kunhan rutisee, joten tämä oli loisto-ostos!

Vanhalla politrukilla olisi varmasti vierähtänyt kyynel silmästä sillä hetkellä, kun avattiin laitteen mittapää ja yhdessä kolmesta Geiger–Müller-ilmaisimessa oli uljaasti painettu punaisella tekstillä CCCP!! Muutenkin laite on tehty huolella. Kaikki kaapelit ovat nätisti niputettu ja punottu yhteen langalla. Tällaista käsityön jälkeä ei näe enää missään.