tag:blogger.com,1999:blog-26818644538254504522024-03-19T10:40:30.889+02:00Oliko tässä kaikki?Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.comBlogger68125tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-63629842194490134972021-10-30T14:37:00.000+03:002021-10-30T14:37:34.349+03:00Punttarilla<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe7Hs3ucFHhG9quy-kgGzABEH5gLH_H-LSfwTNIIXq2b88D8MggTPVxu1c329JfNEC7Ap2swzL57pqiu9Nv80l25DoN7mSz8awbLz6eGW5dRPYJcxqijRn4ssYTf4G8qlX8_QmGkQxOzS_/s1182/bodari.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="1182" height="185" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe7Hs3ucFHhG9quy-kgGzABEH5gLH_H-LSfwTNIIXq2b88D8MggTPVxu1c329JfNEC7Ap2swzL57pqiu9Nv80l25DoN7mSz8awbLz6eGW5dRPYJcxqijRn4ssYTf4G8qlX8_QmGkQxOzS_/s320/bodari.png" width="320" /></a></div><div>Parin vuoden koronan aiheuttaman erakoitumisen johdosta alan näyttää linnunpelättimeltä. Päätin laittaa itseni kesäkuntoon vuoden alussa, kuten moni muukin suomalainen. Ongelma on vain se, että vuoden alusta on kymmenen kuukautta Nyt taitaa punttarilla olla aika hiljaista muutenkin koronan vuoksi. Siinä kävi sitten sillein hassusti, että en saanut aloitettua kesäkuntoon projektia vuoden alussa, vaan vasta eilen. Ei nää projektit mee muutenkaan nykyään suunnitelmien mukaan, vaan menee miten menee. Tää on nyt sitten vissiin kesäkuntoon 2022.. </div><div><span style="white-space: pre;"> </span></div><div> Kävelin rohkeasti kohti lähitienoolla olevaa punttaria. Olin löytänyt kotoa kaapista vanhat verkkarit ja sisäkengät. Punttarin tiskillä norkoileva kivimurikan kokoinen järkäle toivotti luuviulun, eli minut tervetulleeksi salille. Olen katsonut itseäni peilistä ja pitänyt näkymää lähinnä huvittavana. Näyttää siltä kuin olkapäistä roikkuisi kämmenet narujen varassa. Eli näkymä muistuttaa lähinnä ukkoa, jonka olkapäistä roikkuu teepussit. Ei siinä mitään, luuviulu käy hyvin. Sanoin järkäleelle, että haluaisin ostaa jäsenyyden salille muutamaksi kuukaudeksi.</div><div><br /></div><div> — Ei tarvitse ostaa vielä mitään. Meillä on kolmen kerran tutustuminen ilmaiseksi.</div><div> — Okei, hieno juttu.</div><div> — Minun nimeni on Niko, järkäle sanoi.</div><div> — Et oo vissiin bodaillu aikaisemmin?</div><div> — No, mitä veikkaat?</div><div> — Toi oli vitsi, itseään Nikoksi kutsuva järkäle sanoi.</div><div> — Sulla näyttää olevan kamat mukana. Mulla on tässä hyvin aikaa, niin voin vetää sulle pt-tunnin. Korona on vähentänyt asiakkaita raskaalla kädellä. Pukuhuoneet löytyvät tuolta kulman takaa. Käy vaihtamassa kamat ja tuu tänne takaisin.</div><div><br /></div><div> Kävelin pukuhuoneeseen. Rivissä oli harmaita kaappeja. Työnsin ulkovaatteet myttyyn kaapin pohjalle ulkokenkien päälle, kun henkareita ei ollut. Vedin verkkarit ja kengät jalkaan. Koko komeuden kruunasi netistä ostettu bändipaita ja pyyhe. Löntystelin järkäleen luokse. Hän seisoi kahvikuppi kourassa kahvakuulien vieressä.</div><div><br /></div><div> — Ota nyt vähän ryhtiä, sähän näytät joltain mummolta!</div><div><br /></div><div><span> </span>Oikaisin rankaa, nostin leuan rinnasta ja heitin hikipyyhkeen roikkumaan penkin päälle. Niko huomasi pyyhkeessä ja paidassani olevat kuviot.</div><div><br /></div><div> — Ootsä joku saatananpavoja?</div><div> — Mitä meinaat?</div><div> — Luuviululla näyttää olevan jotain mystisiä kuvioita pyyhkeessä ja paidassa, Niko sanoi.</div><div> — Noi on yhden islantilaisen indie-pop bändin kuvioita. Sellainen kuin of Monsters and Men, sanoin.</div><div> — Okei, no en ole kuullutkaan. Ota tota toi vitosen leili, niin et riko itseäsi, Niko sanoi.</div><div><br /></div><div><span> </span>Katsoin Nikoa uunona, miettien mitä hän tarkoittaa leilillä. Niko huomasi tilanteen. — Ei oo näköjään kahvakuula eikä sanasto hanskassa. Tarkoitin, että ota toi vitosen kahvakuula. Heiluin kuulan kanssa Nikon ohjeistuksen mukaan. Kun kuulasetti oli ohitse, kävimme lävitse kaikenlaista muuta kuminauhoista palloihin ja lopuksi vatsalihakset.</div><div><br /></div><div> — Nosta nyt jalkojasi vähän korkeammalle, Niko sanoi.</div><div> — Ei nouse, alkaa olee mestat aika loppu.</div><div> — Älä ruikuta tai voit lähteä hiekkalaatikolle leikkimään, jos tää treenaaminen ei kiinnosta. Sähän näytät ihan löysältä spagetilta. Kato se menee niin, että NO PAIN, NO GAIN!</div><div> — No, toi pain on ainakin kohdillaan, en gainista niin tiedä.</div><div> — Siitä se kehitys lähtee rakettina nousuun. Ens kesänä ei suhise teepussit tuulessa, Niko sanoi.</div><div> — Tarkoita varmaan, että siitä se rasitusvamma lähtee kehittymään.</div><div> — Otetaan vielä loppuverryttely, niin pääset kotiin hengissä.</div><div><br /></div><div>Olin niin, niin loppu - käytännössä aivan paskana. Raahauduin pukuhuoneeseen ja sain hädin tuskin kaapin auki. Kävin suihkussa ja vaihdoin puhtaat vaatteet. Kävelin takaisin aulaan. Järkäle oli siirtänyt puntit, kuminauhat sun muut pallot paikoilleen ja siirtynyt päivystämään tiskin taakse.</div><div> </div><div> — No, mikä fiilis, Niko kysyi.</div><div> — Toivottavasti pääsen kävelemään kotiin.</div><div> — Ois voitu vetää vähän kevyemmin, mut näytit pärjäävän hyvin. </div><div> — Sulla on sitten huomenna paikat kipeenä ja ylihuomenna aivan paskana. Ota tosta pari protskupatukkaa ja käy hakee kaupasta purkki proteiinia. Tuu takaisin, kun kolotukset ovat loppuneet. Veikkaan, että palautumiseen menee viikko. Jos parin päivän päästä sängystä lattialle pyöriessäsi ihmettelet tuskaa, niin sitä kutsutaan haarniskaksi. Syy on se, että kropassa tuntuu siltä, että päällä on muinainen haarniska, kun ei voi liikkua kunnolla. Toi on vanha kunnon takavuosien menetelmä, niin ei tarvitse hinkata nykytyyliin lihas kerrallaan. Vetää kato kaiken kerralla kunnolla, niin voi sitten palautumisen jälkeen vetää mitä huvittaa, niin paikat ei enää valita treenin jälkeen kovinkaan pahasti.</div><div><br /></div><div> — Okei, moi ja kiitos treenistä.</div><div> — Ei mitään, nähdään.</div><div><br /></div><div>Raahauduin kotiin Lidlin kautta ja ostin pari purkkia sporty feel- proteiinia. Proteiini ei sekoittunut veteen kovinkaan hyvin, joten jouduin juomaan proteiiniklimppejä täynnä olevaa juomaa. Aika sama, en jaksanut sekoittaa juomaa paremmin. Tuli aika raju aloitus, ehkä ei ole vielä liian myöhäistä päästä kesäkuntoon vuodeksi 2022.</div><div><br /></div><div><br /></div><div>Ps. Jos näin pitkälle pääsit, niin mitään tällaista ei tapahtunut. Kunhan nakuttelin jotain muuta depis- juttujen tilalle.</div>Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-37081575686187847022021-10-29T10:11:00.001+03:002024-01-31T16:16:35.285+02:00Pyörälenkki<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1tXXdao0JjOWxL9DTllnLiOq2-wOLqd9SNl4Chh9Dxch7-WoCHFQyHgbwEG5qJBb80EFPHkQ2VkVaOUBjUBb7Lvi21K7tA08uTte8apLQp6bH5oK1LPQYld4VscZLd1P6BBJ184WwEeYO/s1220/fillari.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="797" data-original-width="1220" height="209" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1tXXdao0JjOWxL9DTllnLiOq2-wOLqd9SNl4Chh9Dxch7-WoCHFQyHgbwEG5qJBb80EFPHkQ2VkVaOUBjUBb7Lvi21K7tA08uTte8apLQp6bH5oK1LPQYld4VscZLd1P6BBJ184WwEeYO/s320/fillari.png" width="320" /></a></div>Olen tainnut jo aikaisemmin kirjoittaa siitä, että on kirous ja lahja asua samassa paikassa koko ikänsä. Olen kiertänyt auringon jo aika monta kertaa. Edellisten kahdeksan vuoden aikana mieleni on riesakseni kiertänyt omaa rataansa väärinpäin kaikkeen muuhun nähden. Olen vähän päässyt kartalle missä mennään, mutta reitti on aika pitkälti samanlainen. Jossain vaiheessa oma kuuppa on konjuntiossa jonkin kanssa, jolloin tapahtuu jotain. Menneisyys saa olla, tai pysyy omissa oloissaan silloin. Tässä vaiheessa olo on pitkälti normaali. Saattaa olla jopa niin, että fiilikset on ihan kodillaan. Kiertämisen jatkuessa alkavat tilat muuttumaan ja lopulta olen taas siinä pisteessä, että joko vainoan menneisyyttä, tai se vainoaa minua. <p></p><p></p><div>Pyörälenkillä monen vanhan paikan kohdalla tunsin, haistoin ja lähes pystyin näkemään, kuinka vanhat muistot vääntäytyivät minua kohti. Kauan sitten lopetetun kaupan kohdalla muistin, kuinka ostin korillisen kaljaa ja jätin päällimäiseksi pullon pilsneriä, joka oli halvempaa. Kassan henkilö(joka oli vanha tuttu) huomasi juonen. Sanoin hänelle, että anna mennä vaan. Tämän kerran, hän sanoi. Tätä tuskin muistaa lisäkseni kukaan, en edes enää muista kuka hän oli. Vanhan vuosia sitten hävinneen viinakaupan kohdalla muistin kuinka pikkupoikana vietiin tyhjiä pulloja palautukseen. Muistin ja haistoin väljähtäneen oluen ja viinin hajun, unohtamatta puliukkojen lemua. Matka jatkui paikkaan, missä vanha äijä ehdotteli epämääräisiä minulle. Ikää taisi olla 12v. Tästä paikasta en pitkälle päässyt, kun muistin vanhat penkit, jotka ovat jo kauan aikaa sitten kadonneet. Muistin kaiken mitä alueella vuosien saatossa on tapahtunut. Muistojen tunnelissa vastaan tuli kaveri, joka oli vetänyt hormoneja ja totesi, että lihakset kasvavat niin nopeasti, että nivelet huutaa armoa. Seuraavana vuorossa oli erään ravintolan ikkuna, jonka läpi tultiin jokun sisällä kimppuun käyneen henkilön johdattamana. Onneksi kummallekkaan ei käynyt mitään. Muistin alueella partioineet vartijat. Hetkistä myöhemmin vielä olemassa olevien puskien kohdalla muistin, kun tulin kyseisestä ravintolasta pihalle ja kusasin puskaan. Sattumalta poliisiauto ajoi kohdalle ja kuskasi minut putkaan. Aamulla päivystäjä löi sakkolapun kouraan ja totesi, että on sinut vähästä putkaan tuotu. Nakkikioski, taksiasema, pikkujoulut, portsari, hampurilaiset, kirjasto, rautakauppa, hiltin panokset, papaatit, biljardi, kassillinen cd-levyjä. Muistan auton takaikkunasta vilkuttaneen neidon, joka sanoi, että nähdään. Emme nähneet enää koskaan. On hyvin vaikeaa kuvata millaista tällainen on, kun kaikki vanhat hetket vyöryvät päälle, kuin olisi sillä hetkellä siirtynyt ajassa takaisin.</div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbtIdzW-EF4TGJpv5r7xK6c0I0uITe08ykPJ8njMxSsBQ8ngLM6iPuXDYNxxN7ZgYz5YVxFSXx3tGIQYVYbe9M3CJ9gKAzSyB432JaJcIAnA3T9Gazzlu4uzA-lKfJBQrrM9R4pOEoNpAA/s608/scrivener.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="608" data-original-width="507" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbtIdzW-EF4TGJpv5r7xK6c0I0uITe08ykPJ8njMxSsBQ8ngLM6iPuXDYNxxN7ZgYz5YVxFSXx3tGIQYVYbe9M3CJ9gKAzSyB432JaJcIAnA3T9Gazzlu4uzA-lKfJBQrrM9R4pOEoNpAA/s320/scrivener.png" width="267" /></a></div><br />Jäin miettimään sitä mahdollisuutta, että imenkö itse muistot vanhoista paikoista, vai työntyvätkö ne päälleni vainoamaan minua. En jaksanut asiaa miettiä tarkemmin, koska huomaan pallon pyörineen uuteen asentoon ja ongelmat alkavat ilmeisesti poistumaan tai muuttumaan. Käytän Scrivener nimistä ohjelmaa kirjottamiseen. Scrivenerin "snapshotteja" katsellessani huomasin, että viime vuonna aika tarkkaan näihin aikoihin aloitin taas kirjoittamaan. Teksteistä päätellen en myöskään sen tarkemmin välittänyt siitä mitä kirjoitin, joten perinteinen "Failure is not an option" ajattelumalli ei ole päällä. Eli aika sama onko teksti tönkköä tai mitä sitten onkaan. Kunhan jotain fiiliksistä päätyy arkistoon. Odottelen niitä aikoja takaisin, jotka hävisivät 21.1.2018. Tämä päivämäärä on viimeinen muutos pitkään tarinaan. Tarinan tilastoista näkee hyvin kuinka kirjoittaminen pysähtyi. En tiedä saanko tarinaa koskaan kirjoitettua loppuun.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div>Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-80051628438361726212021-10-27T10:52:00.001+03:002021-10-27T10:52:44.172+03:00Turhia sanoja<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZYRNLtpcfCCmYT6MVkJTMPQkifY5TD3uVJMTEKO_vEGNIiR0vSC2Kt_YVQuNazdLk4vJ258cQbSaj25by7e9TpgefDuy_7h288bG4EO4HE8eJeR3NgZF4Y61fgSN3zxkFynFvJktHCbxE/s1223/tyhjakirja.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="812" data-original-width="1223" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZYRNLtpcfCCmYT6MVkJTMPQkifY5TD3uVJMTEKO_vEGNIiR0vSC2Kt_YVQuNazdLk4vJ258cQbSaj25by7e9TpgefDuy_7h288bG4EO4HE8eJeR3NgZF4Y61fgSN3zxkFynFvJktHCbxE/s320/tyhjakirja.png" width="320" /></a></div>Kuuppaa on kirponut vaihteeksi pidempään. Tilannetta on vaikea pukea sanoiksi, kun kyky kirjoittaa on viety. Tällaista vatkaamistahan elämä on ollut jo vuosia, mutta jonkinlainen kyykkääminen on ollut tänä vuonna rasittavimmillaan sitten pariin vuoteen. <p></p><p>Olisi paljon kaikenlaista tekemistä, mutta tekemisen meininki on yhtä syvällä, kuin kyky kirjoittaa. Olen toki kirjoittanut, mutta lopulta poistanut valmiin kirjoituksen, ihan vain siitä syystä, että kirjoitus oli liian tönkköä luettavaa - mielestäni. Kirjoitan tätä historiaksi itselleni, jota en välttämättä tule koskaan lukemaan. Vanhoja kirjoituksia hävettää lukea, en ole ollut entiseni vuosiin. Jokainen virhe piiskaa, käy kimppuun ja aiheuttaa ongelmia. Mokat purevat vielä vuosien päästä. </p><p>Hyvän ja paskan raja on kaivettu uneen, joka haihtuu matkalla kohti aamua. Unissa elämä on normaalia. Herätessä voi vain toivoa, että on herännyt rajan paremmalla puolella. Raja on ollut kadoksissa pitkään ja joudun rämpimään paskalla puolella. Olen kapinoinut vastaan, mutta kuten yleensä, jos saan jotain iloa jostain, niin sitä ei anneta ilmaiseksi. Pääsin kokeilemaan monen vuoden takaista mieluisaa harrastusta. Unohdin hetkeksi koko maailman, keskityin vain siihen mitä piti tehdä ja olin siinä hyvä. Tällä hetkellä tosin tuntuu siltä, että sekin sinetöitiin kiinni ja se oli sillä selvä. Vaikka elämä on vastoinkäymisten vastaan vääntämistä, niin en luovuta. Aina voi mennä huonomminkin. Asia, joka on hyvä pitää mielessä, vaikka ryömisi naama mudassa räntäsateessa.</p><p><br /></p>Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-35541057128029117212021-10-26T10:48:00.012+03:002021-10-29T10:14:56.186+03:00Palapeli<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGMYvF4H4cSWfixb8xoDuN7QDX5TR6XPgkdQXCs3OxmRn9IUeRnke6mJ9rboBNKvlpYQzotXFfDMvhC97i1N7CA4D2Qx0-dIqkiAG7my913E_ySIK2KQ2uu6zNZI4-mMPAoUkhUsZKqjrF/s1280/brain-2750453_1280.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1091" data-original-width="1280" height="156" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGMYvF4H4cSWfixb8xoDuN7QDX5TR6XPgkdQXCs3OxmRn9IUeRnke6mJ9rboBNKvlpYQzotXFfDMvhC97i1N7CA4D2Qx0-dIqkiAG7my913E_ySIK2KQ2uu6zNZI4-mMPAoUkhUsZKqjrF/w183-h156/brain-2750453_1280.png" width="183" /></a></div>Näin kirpputorilla ison palapelin, joka oli työnnetty ilmaisosastolle kaiken muun kaatikselle päätyvän rojun sekaan. Minulle tuli siitä mieleen nykyinen vajaa kahdeksan vuotta sitten alkanut uusi elämäni. Haluan unohtaa palasia ja jotkin palaset haluan repiä pois. Tällaisella taktiikalla palapelistä ei tule koskaan valmista😬<div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div>Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-50897011725571316982021-06-13T20:09:00.000+03:002021-06-13T20:09:29.020+03:0070- luvun onnellinen perhe..<p>Löysin vanhojen rojujen seasta päiväkodissa piirtämiäni kuvia ja muuta materiaalia. Useimmat piirustuksista kelpaisivat suoraan kauhuelokuvaan. Yhdestä piirustuksesta vuodelta 1974, vajaa kuusi vuotiaana selviää se, että perheessä vain siskolla oli hymy kasvoilla. Itse näytän itkevän. Painu *uora helvettiin kaikuu seinillä. </p><p>Eipä tässä muuten mitään ihmeellistä ole ollut. Vuoristorataa ollaan vedetty hiukset hulmuten Depiksen ja Angstin kanssa. P. Kohtauksen kohtalosta en tiedä, mutta häntä ei ole näkynyt aikoihin. Hypo kävi kylässä viimeksi tammikuussa ja hoiti siinä sitten ohimennen mulle uuden kännykän ja läppärin, vaikka varsinaista tarvetta ei ollut. Ton kanssa ei valitettavasti ole paljon neuvoteltavissa. Ota tai jätä ei toimi. Depis on käyttäytynyt kohtuullisesti, eikä ole roikkunut jalassa joka päivä. Angsti heittäytyi turhan vaikeaksi maaliskuun lopussa ja olin ihan kuoleman kielissä. Jokainen kolotus oli vähintään jotain todella vakavaa jne.. mitä nyt vaan voi olla. Angsti poisti lehtien lukemisen, koska joku oli kuollut, jostain makkarasta sai liikaa jotain ja auringosta tulee melanooma. Koronaan sairastuneet ja kuolleet ylittivät jälleen ennätyksen.. joka päivä.. hermoradat eivät enää kestäneet huonoja uutisia, vaan oli parempi puhaltaa kupla ja siirtyä pois pahasta omaan hiljaisuuteen. Mökille olisi voinut lähteä hatkaan yksinään, mutta Angsti oli sitä mieltä, että siellä voi tulla sydäri, aivoverenvuoto tms. Eipä siinä sitten mitään, jäin kotiin makaamaan. Angstilla alkoi olemaan jotain muuta tekemistä muutama viikko sitten ja se jäi vaan hengailemaan taustalle ja välillä potkii palleille. Molemmat ovat tällä hetkellä käyttäytyneet kohtuullisesti, joten mut saatiin houkuteltua ravintolaan syömään. Olin hämilläni, mitä ihmettä nyt tapahtuu... korona kuitenkin vaanii joka nurkassa ja sitä rataa. Miksi Angsti ei lyönyt kepillä ja estänyt tällaista poikkeuksellista toimintaa, joka multa on estetty pidemmän aikaa. Näiden kavereiden kanssa vietetyt vuodet ovat kuitenkin kiskoneet mua pois ihmisten seasta. Voin käytännössä pahoin ryysiksissä ja haluan vain pois. Lähimpien ystävien parissa pystyn olemaan, mutta silloinkin mieluiten taka-alalla. </p><p>Hyvää kesää kaikille, varsinkin niille, jotka painivat samojen tyyppien kanssa! </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVKP1eKklCU6BckuC0RtdqY4KYBW_pl_GeDFy4tK-Gx7jT9t1BD4TqMO8Dpyrn9-HgE9fI7QGJHZC74_WIl6yPUWfaKcppY-4tfeL5WVpXxX5ZLRWKAEhdEd7ZFd1QBqSVXyc5KbPQ1W65/s1280/photo_2021-06-13+19.26.15.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVKP1eKklCU6BckuC0RtdqY4KYBW_pl_GeDFy4tK-Gx7jT9t1BD4TqMO8Dpyrn9-HgE9fI7QGJHZC74_WIl6yPUWfaKcppY-4tfeL5WVpXxX5ZLRWKAEhdEd7ZFd1QBqSVXyc5KbPQ1W65/w480-h640/photo_2021-06-13+19.26.15.jpeg" width="480" /></a></div><br /><p><br /></p><br /><p><br /></p>Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-84422642296722027032021-01-31T16:14:00.000+02:002024-01-31T16:15:03.740+02:00Aallonmurtaja<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYaaT0QYDzU7AMZA_pSWXHJEUd11ihlm3whietUiBY5TZGkZ_wXgb37YeMB48qIJCxfcb4gHVY9sXDyyB_oYf1_i0rZpM4bUwwkHt1fCElyflSCs3QESeKmU07IeKgUN5VFOtIrnSYiqKA/s1217/aallonmurtaja1.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="842" data-original-width="1217" height="221" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYaaT0QYDzU7AMZA_pSWXHJEUd11ihlm3whietUiBY5TZGkZ_wXgb37YeMB48qIJCxfcb4gHVY9sXDyyB_oYf1_i0rZpM4bUwwkHt1fCElyflSCs3QESeKmU07IeKgUN5VFOtIrnSYiqKA/s320/aallonmurtaja1.png" width="320" /></a></div>Mereltä puhaltava lämmin ilma sivelee ihoani, vain kadotakseen jälkiä jättämättä. Kuvittelen kuinka levitän käteni, kiskon keuhkot täyteen ilmaa. Maailma ei ole entisellään, mutta isoista kivenmurikoista kasattu aallonmurtaja on. Ehkä seison aallonmurtajalla parin kuukauden päästä uudestaan.<p></p><p><br /></p>Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-74119980543551256532020-11-12T13:41:00.003+02:002020-11-12T13:45:23.993+02:00Tekijä kadonnut<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibHaXBgsceSmxyueHvVO3jLv-vNn5Q1CL0XDjGV-_3OY3cIs8GmIVxg-lHeU9i6oQZh3jTIe8FAzGNAAFFQgauMXb44rLXKqgnh6tZmljRrh0iWsUFjioqXGivH3xPHdLzGw8uxZmb5XEm/s1280/ranskalainen-fp4plus-hc110-9min-24.jpeg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="823" data-original-width="1280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibHaXBgsceSmxyueHvVO3jLv-vNn5Q1CL0XDjGV-_3OY3cIs8GmIVxg-lHeU9i6oQZh3jTIe8FAzGNAAFFQgauMXb44rLXKqgnh6tZmljRrh0iWsUFjioqXGivH3xPHdLzGw8uxZmb5XEm/s320/ranskalainen-fp4plus-hc110-9min-24.jpeg" width="320" /></a></div><p>Fiilikset pykii vaihteeksi raskaalla kädellä. Paljon olisi ideoita ja tekemistä, mutta tekijä on taas kadonnut jonnekin. Tulee mieleen lapsuudessa kotona ollut kissa, Miska nimeltään. Miska oli omien polkujen kulkija. Katti asui meillä vain, kun sille päälle sattui. Muuten saattoi olla päiviä tai viikkoja jossain muualla. Välillä joku sanoi, että oli nähnyt kissan siellä ja tällä. Miska oli kerran ollut useamman viikon kateissa ja olin jo varma, että takaisin ei tule. Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun koulusta tullessani katti makoili sohvalla ja nuoli käpäliä puhtaaksi mulkaisten minua. Taisi muutaman viikon viihtyä kotona, kunnes taas oli kadonnut jonnekin. Näin Miskan viimeisen kerran parin kilometrin päässä olevalla huoltoasemalla, katselemassa autoja rassaavia miehiä auton katolta. Olen samalla tavalla kadoksissa vähän väliä. Jostain tulen takaisin ja taas katoan. Olen jo aika pitkälti tullut siihen tulokseen, että tää on tässä ja parempi vaan suhtautua siten, että välillä kauhotaan mutaa ja taas joku päivä aurinko paistaa. Toivottavasti tekijä tulee takaisin, eikä katoa lopullisesti.</p><p>Päivän biisi: Uusia unelmia - Vesala</p>Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-42408391273571382692020-10-08T14:54:00.000+03:002020-10-08T14:54:25.125+03:00Silmukka<div style="text-align: left;"><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQOMLq63bnRj0KUtzcW0CiBCn3DLGCFv2Jr7Hl_gQvgyELfFb3M3hAgKLlfKaCMm0ZbPJd4jkBy74V7KUJdkDEGfIDwu6u5R3SFbULNOcf7nd3Y7mZKehAbIoO4sjvfWktqcLMClr1eZ8U/s1920/rollercoaster-801833_1920.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="1920" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQOMLq63bnRj0KUtzcW0CiBCn3DLGCFv2Jr7Hl_gQvgyELfFb3M3hAgKLlfKaCMm0ZbPJd4jkBy74V7KUJdkDEGfIDwu6u5R3SFbULNOcf7nd3Y7mZKehAbIoO4sjvfWktqcLMClr1eZ8U/s320/rollercoaster-801833_1920.jpg" width="320" /></a></div>Tuntuu siltä, että olen jäänyt silmukkaan pyörimään ympyrää. Pitkät yöt, päivät yötä pelkääviä painajaisia. Ajatuksiini kampeaa seuraava aamu, missä näen itseni seisomassa kahvikuppi kädessä, silmukan aloittaessa uutta kierrosta. Päätä särkee, tiedän olevani hereillä. Viikon flunssan jälkeen kävin kävelyllä. Syksyn herättämä kolkko tuuli puhalsi koivun kellastuneet lehdet kasvoilleni. Meri myrskysi, aivan kuin se yrittäisi haukkoa henkeä ennen jäiden tuloa. Harmaista pilvistä ropiseva sade pyyhki mukanaan luonnon värejä. Päivä päivältä tuntuu siltä, että minun lehtivihreäni vetäytyy takaisin kuoren alle kevättä odottamaan. Hengitin sisään, puhalsin keuhkot tyhjäksi ja jatkoin matkaa. Valon ja varjojen välissä on ohut paperi, joka tuntuu pitävän kaiken kasassa tällä hetkellä. Hyvä niin.</div></div>Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-44882030928844292332020-07-09T15:41:00.002+03:002020-07-09T15:41:49.075+03:00Kesä valuu ohi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjH3vBB2sZ6sU0Uf9M_7A-4iFlClFBUq_FNOMK8QnmT8c6wiQY-a-MBdee1tSvmmMCFJJEAVqkCHJALSrQmPSwYKHJQOHh8P-vysHZX5Udk855yGkAek7YIRczaYj8CqZzuPqogn-A0t7t/s1600/zeissiconsuper-hp5plus-id11stock-4636.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1542" data-original-width="1600" height="308" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjH3vBB2sZ6sU0Uf9M_7A-4iFlClFBUq_FNOMK8QnmT8c6wiQY-a-MBdee1tSvmmMCFJJEAVqkCHJALSrQmPSwYKHJQOHh8P-vysHZX5Udk855yGkAek7YIRczaYj8CqZzuPqogn-A0t7t/s320/zeissiconsuper-hp5plus-id11stock-4636.jpeg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;">Aikaa on kulunut paljon siitä, kun tänne viimeksi kirjoitin. Johtuu lienen siitä, että mitään kirjoitettavaa ei ole ollut. Alkuvuodesta kaikki oli aika hyvin, kunnes korona-aalto tuli ja muutti maailmaa pysyvästi. Korona laittoi kaiken uusiksi osaltani ja sotki monta asiaa. Olin pitkään evakossa mökillä ja kaikki tuntui olevan hyvin. Uusimaa laitettiin eristyksiin ja jäin toiselle puolelle, koska en olisi päässyt takaisin. Istuin laiturilla olevalla vanhalla puisella penkillä.<span style="background-color: white; color: #1c1e21;"> Taivas ei ollut täysin kirkas, eikä linnunrata muistuttanut sitä kuinka pieniä olemme, vaan pysyi piilossa. Tuuli vaelsi vaivoin jossain takanani puiden välissä suuntaa vailla. Välillä jää räsähti lähellä, kumisi kauempana. Katsoin taivaan miljardeja tähtiä hiljaa mietteissäni. Ihmettelin jälleen näkyä taivaalla, jonka olen nähnyt jo niin monta kertaa aikaisemmin. Maailma on muuttunut,</span><span style="background-color: white; color: #1c1e21;"> kaikki on sekaisin. Fiilis oli kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvä. Elin erakkona kaukana muista ihmisistä. En nähnyt muita ihmisiä moneen päivään. Uusimaa avattiin, tulin kotiin ja lähdin jälleen mökille. Elin edelleen koronapakolaisena, mutta minua vaanivat muut vaarat Suomen luonnossa. Kesäkuussa alkoi yöllä pienet vilunväristykset. Neljä päivää myöhemmin olin sairaalassa tiputuksessa. Olin ehtinyt antaa negatiivisen koronatestin pari päivää aikaisemmin, mutta sairaalassa vaikutti siltä, että luotto testiin ei ole kovin korkealla. Jokaisen lääkärin/sairaanhoitajan suojavarustus oli sitä luokkaa, että koronaa ei ollut suljettu pois. Kuumetta oli vajaa neljäkymmentä ja koko elimistö sekaisin viruksen vuoksi. Viikko sairaalassa ja lopulta kotiin. Labroissa olen joutunut käymään kerran viikossa ja veriarvot palautuvat hitaasti ennalleen. Kaiken pitäisi olla ennallaan muutaman viikon kuluttua. Väsymys on edelleen melkoista ja kun kekoon ladotaan vielä depressio päälle, niin </span></span><span style="background-color: white; color: #1c1e21; font-family: Times, "Times New Roman", serif;">sitä voi vain todeta sen, että loppu kesästä taitaa mennä päiväunien parissa. Ei se mitään, kun sää on pelkkää matalapainetta, joka masentaa vain entistä enemmän. </span>Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-40488373592697079602019-05-26T12:36:00.002+03:002020-06-12T06:54:26.565+03:00Hyydyksissä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqlm090C-lLlPbFIBpq8kl-P7kThvSAI77tM5clqhen9TAv69OGPnXtugWgnKqBM4NH-_o0DlRmPcAieh8TyRDUNzL-6PzLIrRgxzyt0sumGoYYQiSKD6VJs1tBeVA9nr2Six59hyDX9a7/s1600/two-32574_1280.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="931" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqlm090C-lLlPbFIBpq8kl-P7kThvSAI77tM5clqhen9TAv69OGPnXtugWgnKqBM4NH-_o0DlRmPcAieh8TyRDUNzL-6PzLIrRgxzyt0sumGoYYQiSKD6VJs1tBeVA9nr2Six59hyDX9a7/s320/two-32574_1280.png" width="232" /></a></div>
Edellisissä postauksissa mainittu itsemurhalla uhkailu tuntuu olevan loppu(2020 kaikki on hyvin). Toisilla lääkitys toimii laakista, toisilla ei. On ollut mahtavaa(haluaisin kokea tämän tunteen oikeasti) huomata, kun elämänilo palaa ihmiseen. Kaikki vaikuttaa olevan nyt noilta osin kunnossa. Omalta osaltani tilanne on mitä on. Sain nyt myös toiselta lääkäriltä vahvistusta siihen, että minua häikkää tämä II- tyypin bipolaarihäiriö. Tosin taas tarjottiin uutta lääkettä. Olen vain aika loppu lääkekokeiluihin, koska niistä on aiheutunut pääasiassa sivuvaikutuksia. En halua enää mitään ongelmia lisää. Syvä depressiovaihe on ns. *erseestä, mutta tuntuu olevan kuitenkin hallitseva voima jatkuvasti. Hypohetket ovat kuitenkin parasta aikaa, joka tuntuu lomalta depression kanssa. Vaikka depressio on mukana kuvioissa kuitenkin, niin pystyy tekemään asioita. Joulukuun ahdistushelvetistä ja P3- vierailusta fiilikset alkoivat hitaasti nousemaan. Sain tehtyä kaikenlaista. Vanhat projektit nytkähtivät hieman eteen päin, vain hyytyäkseen jälleen paikalleen. Oma hypomaniani ei ole onnekseni mitenkään kovin "paha", mutta aiheuttaa kuitenkin kiirettä ja kaikkien ympärilläni olevien asioiden hidastumista. Tästä aiheutuu hermostumista, koska kaikki toimivat hitaasti. Ihmiset, laitteet kaikki. Yllättäen tuli taas tarvetta ja ostin kameran netistä. Kamera sijaitsi ~200km päästä kotoa, joten myyjän oli tarkoitus lähettää kamera postilla. Vauhtia oli kuitenkin sen verran, että en pystynyt odottamaan seuraavalle viikolle, vaan ajoin vajaa 400km kameran perään. Vaimo totesi jotain, että on näköjään taas vauhtia. Oli tosiaan, kunnes perinteisesti vauhti hidastui ja aika pysähtyi. Nyt olen taas tilassa, missä ihmisten kanssa kommunikointi on mahdotonta, ja muutenkin jumittaa pahasti. On äärimmäisen ärsyttävää, kun haluaisi tehdä jotain, mutta kädet ovat käsiraudoissa ja pallo jalassa. Ehdin tutustumaan pariin henkilöön, mutta en pysty pitämään yhteyttä heihin, koska ei vain pysty. Kyvyttömyyttä mihinkään on vaikea kuvailla. Päässä ärsyttää pahasti, koska halua olisi tehdä kaikenlaista, mutta ei ole kykyä tehdä mitään. Tämän kirjoituksen tekemiseen meni pari viikkoa, mutta tulipahan tehtyä. Henkistä vastusta vastaan on turha yrittää vääntää, koska siitä tulee vain lisää ongelmia, ja äärimmäistä pahoinvointia.Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-1873432403777465892019-05-03T06:56:00.001+03:002024-01-31T16:20:11.363+02:00Viikkojen kidutus jatkuu<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiBIZ4Em3rc_p6nC-gfudC2ZTkfzFsIEHGS0KPYOH3E8DPDNZVI6mcJ8FONpMMBvIjVxpnW3jBk_KtCqSyNq_EpS8ckiHyqpXVRyhRvvJUIUo-R7YCfhWWsqbJZCStb3Wjcu4zWza92-cR/s1600/Mamiya-delta100-otaniemi-20193.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1287" data-original-width="1600" height="257" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiBIZ4Em3rc_p6nC-gfudC2ZTkfzFsIEHGS0KPYOH3E8DPDNZVI6mcJ8FONpMMBvIjVxpnW3jBk_KtCqSyNq_EpS8ckiHyqpXVRyhRvvJUIUo-R7YCfhWWsqbJZCStb3Wjcu4zWza92-cR/s320/Mamiya-delta100-otaniemi-20193.jpg" width="320" /></a></div>
Itsemurhalla jankkaaminen jatkuu edelleen. Seitsemän viikkoa kidutusta. Kanssani hän on lähes ok, mutta muille jatkaa itsemurhasta jankuttamista. Tilanne on hyvin ristiriitainen, enkä tiedä mitä tehdä. Tällainen laskee omia fiiliksiä melkoisesti. Kaikki kriisipuhelimet sun muut on käyty läpi, mutta lopputulos on lähinnä voivottelua. Omien mielenterveysongelmien lisäksi tämä tilanne syö pahasti, mutta yksin ollessani pystyn työntämään asian sivuun. Tämä lienen sitä terapeutin mainitsemaa dissosiaatiota, joka on porautunut syvälle minuun. Imen itseeni muiden pahan olon, joka moninkertaista oman pahan olon. Mielessäni mietin mitä olen tehnyt ansaitakseni tällaista ja mikä minusta on tullut. Kaikki on ulkopuolisten silmissä hyvin. Kaikki on kunnossa, kukaan ei näe tilannettani. Osaan olla ulkopuolisten silmissä normaali, vaikka sisällä polttaa. Olen F33.2, F62.1, F41.1 ja muutaman muun diagnoosin riivaama. En pysty seuraamaan aikakausilehtiä, en mitään. Imen kaiken pahan ja ikävän itseeni, joka lyttää minut kasaan. Kävelin sairaalan käytävää pitkin eräänä päivänä. Vastaani käveli itkevä nainen lappu kädessä. Asia jäi vaivaamaan, vaikka tästä tapauksesta on toista kuukautta aikaa. Oliko hän saanut huonoja uutisia, vai itkikö hän ilosta. Katsoin sattumalta Ed Sheeranin - Perfect videota youtubesta. Olen menettänyt ilon kaikkea kohtaan, osaan hymyillä huonosti. Nekin vähäiset hymyt, jotka irtoavat kasvoiltani, tuntuvat tuntuvat tulevan vain lihasmuistista. Videossa oli hymyjä. Voi kun saisin elämäni takaisin.<br />
<br />
Istun kottikärryssä, matkalla kohti kierrätyskeskusta. Onko minusta jäljellä enää mitään, millä tekee jotain, vai olenko matkalla kaatopaikalle.<br />
<br />
Soittolistallani on Five finger dead punch- bändin wrong side of heaven biisi. Siinä on yksi kohta, joka tuntuu. En usko jumaliin, mutta silti, kuka potkii mua perseelle jatkuvasti. Heti, jos alkaa tuntumaan hyvältä, niin paska lentää tuulettimeen.<br />
<br />
<span style="font-family: , "arial" , sans-serif; font-size: 18px;">I spoke to God today and she said that she's ashamed what have I become.</span><br />
<span style="font-family: , "arial" , sans-serif; font-size: 18px;">What have I done</span><br />
<span style="font-family: , "arial" , sans-serif; font-size: 18px;">I spoke to the devil today and he swears he's not to blame and I understood</span><br />
<span style="font-family: , "arial" , sans-serif; font-size: 18px;">'cause I feel the same</span><br />
<span style="font-family: , "arial" , sans-serif; font-size: 18px;">Arms wide open</span><br />
<span style="font-family: , "arial" , sans-serif; font-size: 18px;">I stand alone</span><br />
<br />Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-24901189409468689102019-04-21T14:56:00.001+03:002020-06-12T06:58:11.047+03:00Itsemurhan rajamailla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrHF9h4uIxExPM0_E9eJoxMUEx3qWgmwPFpTz8nbS0xIAiigG6tmX7KpzCZ9FqKlenTuKei6f4YVGE5Eosf0d6lNKlfhc9UVLR4K0QkeEfvOz0etU2w7F2Un9TNVTgLDMlCFFl-KSot5g_/s1600/NikonF3-Delta100-ID11-20pros-14.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1043" data-original-width="1600" height="208" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrHF9h4uIxExPM0_E9eJoxMUEx3qWgmwPFpTz8nbS0xIAiigG6tmX7KpzCZ9FqKlenTuKei6f4YVGE5Eosf0d6lNKlfhc9UVLR4K0QkeEfvOz0etU2w7F2Un9TNVTgLDMlCFFl-KSot5g_/s320/NikonF3-Delta100-ID11-20pros-14.jpg" width="320" /></a></div>
On varmaan vaikea ymmärtää, millainen on fiilis, kun on kuunnellut kuukauden päivän toisen henkilön itsemurhasuunnitelmista. Kaikki oli hyvin, kunnes eräs tapahtuma räjäytti patoutuneet paineet ja ajoivat hänet tähän tilaan. Mustat pilvet purjehtivat taivaalle, peittäen auringon. Voi vain toivoa, että tilanne paranee tästä, eikä suunnitelmat toteudu. Omalta osaltani henkinen kapasiteettini on melko lopussa. En tiedä mitä käy, jos huonosti käy. Häviän todennäköisesti elämästä, koska jo tällä hetkellä en tunne mistään mitään. Mieleni tekisi hakata itseäni ruuvimeisselillä käsiin ja jalkoihin, että tuntisi edes kipua. Yhteiskunnan mielenterveyslaki on sairas. Jos itsetuhoiselle ihmiselle ei voi tehdä mitään, koska hän ei ole mielisairas. Jos haluat tappaa itsesi, niin eikö tällainen ole jonkin sortin mielisairautta. Suomessa holhotaan kaikkea, yritetään pelastaa maailma rajoittamalla kaikkea, ettei vain tule liikaa hiilidioksidipäästöjä jne. Moni voi hyvin pahoin, mutta tärkeämpää näyttää olevan se, että tehdään jotain, millä ei ole kokonaiskuvassa mitään merkitystä. *ttu mikä maa ja *askapykälät. Ihminen voi tappaa itsensä, eikä lakipykälien mukaan asialle ei voi tehdä mitään, koska täytyy olla tarpeeksi hullu. Tilastokeskus osaa kertoa: "Itsemurhiin kuolleiden määrä on kasvanut kahtena vuonna peräkkäin. Vuoden 2017 aikana itsemurhan teki 824 henkilöä. Tämä on yli 30 itsemurhaa enemmän kuin edellisenä vuonna ja yli 90 enemmän kuin vuonna 2015." Kuinka monta näistä itsemurhista olisi voitu välttää, jos mietitään muuta kuin hiilidioksidipäästöjä ja turhasta holhoamista ja mielenterveyslaissa olisi jotain muuta kuin se, että mitään ei voida tehdä, jos ihminen ei ole mielisairas??? Tämä on aivan WTF???<br />
<br />
<br />Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-51037347705026285582019-04-18T11:10:00.000+03:002019-04-19T15:46:04.852+03:00Matkalla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6lNWrlt5uR1rND_haFK76buP_RiLJPKRQCFWqH1iSdwtTFZTQy7JLaeTnHkK5NgGshdq46FlIDvJ2BPUADpO_BE0FANE9FWJHwDgkNPm2u7-Z7DkYJrqH5J9ha1OXIJz6L7Sg_KkAe6fI/s1600/science-fiction-2907434_1280.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6lNWrlt5uR1rND_haFK76buP_RiLJPKRQCFWqH1iSdwtTFZTQy7JLaeTnHkK5NgGshdq46FlIDvJ2BPUADpO_BE0FANE9FWJHwDgkNPm2u7-Z7DkYJrqH5J9ha1OXIJz6L7Sg_KkAe6fI/s320/science-fiction-2907434_1280.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: Times; font-size: medium; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: start; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;">
</div>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Tähtiin eksynyt. Valovuosien päähän, menneisyyden ja tulevaisuuden väliin. Olenko matkalla kohti kotia, en tiedä. Rataani sivuaa toisinaan mustat aukot, joiden armoton voima imee mukaan kyselemättä. Edestä löytyy vain toivoton tyhjyys, tyhjyys joka repii lähes kappaleiksi. Ajankulku hidastuu, lopulta pysähtyy. Häviän elämästäni, mieli tyhjenee. Menneisyys vääntää rinnalle, työntää tulevaisuuden ja tämän hetken taakseen. Olen menneisyyden puristuksessa. En pysty käsittelemään tätä hetkeä, enkä tulevaisuutta. Minut on vangittu menneisyyden takaumiin. Viimein puristus hellittää, synkät voimat paiskaavat minut uudelle matkalle. Olen palannut hetkeen, missä joudun rakentamaan tulevaisuuteni alusta. Menneisyys on menettänyt merkityksensä. Olen avaruustuulten armoilla, jälleen matkalla kohti tuntematonta. Haluaisin vain päästä kotiin, mutta taival tuntuu olevan ylivoimainen.</span></div>
<div>
<br /></div>
Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-22077392187745065862019-04-15T21:21:00.000+03:002019-05-15T11:17:49.279+03:00Mitä tämä oli, tuli vaan mieleen?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxvhP33m8bbBukxzxpIuzVvtLEqFiP_CMT2wsA4TSGn0I4HzzDgKVJ3TaK80H0oYSVguGtqG9wuLvTs0u9okz6U_tSCWBOL-UPIz6K3hY18rF80lSlPrzGmYAtHyax5M681TKUhdeLs08-/s1600/fantasy-2847724_1920.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="905" data-original-width="1600" height="181" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxvhP33m8bbBukxzxpIuzVvtLEqFiP_CMT2wsA4TSGn0I4HzzDgKVJ3TaK80H0oYSVguGtqG9wuLvTs0u9okz6U_tSCWBOL-UPIz6K3hY18rF80lSlPrzGmYAtHyax5M681TKUhdeLs08-/s320/fantasy-2847724_1920.jpg" width="320" /></a></div>
Muistan, kun kakarana kohtasin ensimmäisen sukupuolielimiään esittelevän tyypin. Olin matkalla koulusta kotiin ja lepikon läpi menevän polulla tuli joku tyyppi kyselemään, että voisinko tulla auttamaan häntä, kun on hukuttanut kellonsa lepikkoon. No, menin auttamaan, mutta mitään kelloa ei ollut kadonnut, vaan tämä herrasmies kaivaa elimen käteen ja alkaa tekemään, mitä sitten tekikään. Tuosta on aikaa vuosikymmeniä, mutta edelleen se kuvottaa. Tämä ei ollut mitään siihen nähden mitä oli tulossa. Joskus illalla olin tulossa jostain kotia kohti ja kävelin erään ostoskeskuksen läpi. Ostoskeskuksen puhelinkopin kohdalla minut pysäytti lihava, noitaa-akalta näyttävä mies. Ukko lykkäsi ison kasan kolikoita kouraan ja pyysi pitämään niitä ja antamaan, kun hän soitti. Äijä haisi hirveälle, oli kännissä. Vaatteina harmaa puvuntakki, samanlaiset housut ja mustat kengät. Sininen kravatti. Iso nenä, jossa oli iso luomi tms. josta noita-akka tuli mieleen. Taakse kammatut hikiset hiukset, valkosipulin löhykä. Olin jäänyt nalkkiin ukon kolikkotempulla, enkä tiennyt mitä tehdä. Haiseva, kännihikinen läskikasa kysyy yllättäen, että olenko ahdasmielinen. En edes tiennyt mistä on kysymys, joten vastasin että en ole. Ukko sanoi olevansa joku lelukaupan omistaja ja haluanko nähdä jotain kauko-ohjattavia, varasto on vieressä. No, mikäs siinä, totesin. Lähdettiin vieressä olevaan varastoon, rappuset alas ja ukko sanoo, että tonne noin. No, jäin siihen pieneen syvennykseen jumiin ja äijä alkaa kaivamaan muniaan ja kysyy multa, että saako se imeä mua. Mietin mitä helvettiä nyt, että missä se varasto on, johon tää läskisika vaan toistaa kysymyksensä, enkä päässyt ukosta eroon. Onneksi ukko oli niin kännissä, että menetti vähän tasapainonsa ja horjahti ja pääsin karkuun. Tilanne kuvotti, mutta en ymmärtänyt kuin vasta myöhemmin mitä ukko tarkoitti ahdasmielisyydellä ja mun imemisellä. Näin vuosikymmeniä myöhemmin asia ahdistaa ja kuvottaa, kun fiilikset alkavat vajoamaan. Näitä oli muutama muu myös, mutta jatkossa osasin varautua tällaisiin, olin kaiketi jo kivettänyt itseni sairaan perhe-elämän johdosta ja asiat alkoivat menettämään merkityksen. En kuitenkaan odottanut tällaista lähestymistä oman äitini kohdalta, joka halusi suulle pusun, kun olin lähdössä kouluun. Ikää taisi olla joku 14-15v. Jos jokin asia näiden kaikkien päälle kuvottaa eniten, niin tämä. Äitini ei ole ollut minuun yhteydessä viiteen vuoteen, koska luulee minun suuttuneen hänelle jostakin... tai, no.. lähetti tekstiviestin syntymäpäivänäni, että "Rakastaa minua ja olen tärkeä hänelle.." WTF??? Kaikkea paskaa jaksaa jauhaa. Siskoni kertoi tästä suulle pussaamisesta, että se oli jotenkin hienoa ja jotain ranskalaista tai muuta omituista. Olen jossain tehostetussa psykiatrisessa hoidossa tai jotain. Yritin selostaa lapsuutta heille, mutta on hyvin vaikea kuvailla täyttä helvettiä. Onneksi nupistaan sekaisin oleva äitini oli aikanaan nauhoittanut kasetille isäni huutamista jne. Muistin, että kännykässä oli kyseinen nauhoitus. Iskin sen pöytään ja faija huusi haudantakaa "*uora hei, *usi*ttu.. *tanaa*kelettä, painu sinäkin *usi*ttu siitä *elvettiin siskolleni." Muistan, kuinka äitini provosoi faijaa samalla itse oli hiljaa. No, tehohoitajat olivat äänityksen jälkeen hetken hiljaa ja totesivat jotain, joka liittyy aika pitkälti lapsen henkiseen kehitykseen, joka on topattu *tuilla, *veteillä, *uorilla, *usi*ituilla, remmiä *erseelle, tabascoa huuliin jne. kaikkea mukavaa. Mulla on vähän sellainen fiilis, että tähän ei enää tehohoidot auta. Pistän nyt soimaan Eppu Normaalin kalkkiviivoilla, sopii jotenkin tähän fiilikseen.<br />
<br />
Mitä tällainen olisi nykypäivän mittarilla?<br />
<br />Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-65383258504145069622019-04-15T20:44:00.000+03:002019-04-17T18:12:14.022+03:00Helvetin vaikeeta<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJkrZ1H3G0Zet4LtN6rtya_SxR02qBSyuj1I8XkTj6741mDDLVr1BAslU6sh_1smW-aHzoGdgqZo3blJaBsu5W1zfQ4ny5ofBLbvOWjjOPf_FoplTqObOsCFJyEigoVaCdZoseQigTnxLo/s1600/cave-2604672_1920.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1104" data-original-width="1600" height="220" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJkrZ1H3G0Zet4LtN6rtya_SxR02qBSyuj1I8XkTj6741mDDLVr1BAslU6sh_1smW-aHzoGdgqZo3blJaBsu5W1zfQ4ny5ofBLbvOWjjOPf_FoplTqObOsCFJyEigoVaCdZoseQigTnxLo/s320/cave-2604672_1920.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Elämä, no en tiedä, mutta en taas jaksa tätä touhuu. Elämä on kuin olisi joku teiniongelma mielenmuutoksien kanssa.. muutan jonneki pimeeseen luolaa hevonkuuseen, mistä mua ei saa kukaan kiinni. Jos haluaa saada yhteyden, niin jättää pieniä kiviä luolan suulle. Päälle on kasattu taas niin paljon taakkaa, että jalat ei jaksa kohta kantaa lastia. Pakko vaan yrittää sätkiä eteen päin, vaikka on vaikeaa. Onnellisuus on vain pelkää kylmää olematonta, ei mitään. Välillä erehdyn hymyilemään, vaikka jäädyn sisältä. Elämä kuivuu kasaan. Päivät vierivät ohitseni, yrittäessäni kiivetä jäätyneen virran alle hautautuneita portaita ylös. Yritän vaan elää yksinkertaista elämää, miksi siitä on tehty niin helvetin vaikeaa??</span>Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-75124298498117727622019-04-04T08:50:00.001+03:002019-04-04T08:50:36.471+03:00P3<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9IQ9himqR7iZ9PoxH-7q7MRvKXaq-MjOFaMetMXeB-ZtVp4i_aG7iYR2HYmYw8H-xMrO5wXw5ux4oRjvw_UKzbxhdcoXZK6Oqwq9kRGAvcmpFY-WO6nR0vjDVOxBEkt7TmPlTKnlwDtLr/s1600/nightmare-1699071.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9IQ9himqR7iZ9PoxH-7q7MRvKXaq-MjOFaMetMXeB-ZtVp4i_aG7iYR2HYmYw8H-xMrO5wXw5ux4oRjvw_UKzbxhdcoXZK6Oqwq9kRGAvcmpFY-WO6nR0vjDVOxBEkt7TmPlTKnlwDtLr/s400/nightmare-1699071.jpg" width="400" /></a></div>
<div>
Nyt sekin on sitten koettu, kun rapaa roiskuu tarpeeksi niskoille. Psyykkinen kapasiteetti kun on nollassa, niin on raskasta olla. Mieliala lipeää helposti negatiiviseksi, jonka jälkeen mennään, hitaasti tai nopeasti. Mieliala voi laskea lineaarisesti, palaten pysähtyneestä, ilmeettömästä hymyttömästä tyhjyydestä takaisin nollaan itsestään. Joskus se lähtee kuitenkin painamaan pohjamutiin logaritmisesti, jonka jälkeen mennään kovaa pohjaan paukkuen. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mieliala vaappui vaivoin nollan päällä vajaa viikon, kunnes ei pystynyt enää bufferoimaan mitään, vaan syöksy kohti asteikon pohjaa alkoi vauhdilla. Olen oppinut tunnistamaan "tilan", jonka jälkeen alkaa olemaan vaaraksi itselleen. Olen kyllästynyt niihin voimiin, jotka repivät mukaansa ja lataavat päähän ajatuksia, jotka eivät ole mitenkään omiani. Kukaan ei puhu minulle, vaan ajatukset ovat omiani, joita on hyvin vaikea hallita. Tästä alkoi nopea matka kohti P3-osastoa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Muistikuvat ovat hatarat tuosta illasta. Muistan ihmetelleeni minkä jonon lapun otan sairaalan automaatista. Päivystys, vai psykiatria. Otin molemmat. Luukulla nainen kysyi mikä vaivaa. Olin tietenkin tehnyt omasta mielestäni virheen, koska otin molemmat laput. Nainen kysyi uudestaan, miksi olet täällä? Vastaus oli lopulta yksinkertainen, olen vaaraksi itselleni. Tuosta hetkestä kesti ~40 minuttia, niin sairaanhoitaja haki minut "neukkariin", missä kyseltiin kaikenlaista. Lopulta paikalla oli myös päivystävä psykiatri. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
En muista paljoakaan, mutta luettuani kannasta tulotilanteestani, niin asian laita selvisi. Kannassa oli koko tarina: "Potilas on voinnistaan kertoessaan voimakkaan masentuneen, toivottoman oloinen. lmeetön, hymytön. Vaikeasti keskeytettävissä mutta vaikutelmaa hypomaniasta ei tule." Hypomanian ne hoiti mulle lääkekokeilulla, joten tuo diagnoosi varman seuraa loppuun asti mukana. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tästä kuitenkin tuli lähtö P3-osastolle, tosin vapaaehtoisesti. Menetin illan tullen kaiken, mieleni lähetti minut tyhjyyteen. En uskonut enää mihinkään, en edes Allahiin, Jumalaan enkä universumin yhteyteen, joita minulle tarjottiin muiden potilaiden osalta. En odottanut ihmettä, en mitään. Kaikki oli siinä sillä hetkellä, kun istuin sängyn laidalla lattiaan tuijottaen. Tiesin kuitenkin olevani turvassa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mieli, joka yritti repiä minut kappaleiksi oli hävinnyt ja luovuttanut, tässä ja nyt, pää tyhjänä. Universumi ei ole hylännyt sinua, kaikui käytävillä. Sinällään ihmettelen, että tämä avun hakeminen ei hävettänyt yhtään. En tuntenut itseäni säälittäväksi häviäjäksi itkiessäni "neukkarissa." Olin siis aivan paskana, koska kaikki oli menettänyt merkityksensä. Sain kännykkään viestin kaverilta: "Älä tee ittelles mitään! Mikä suoa vaivaa? Oot fiksu, sulla on kaikki, rahaa, perhe kaikki mitä voi olla!" </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Normaalit ihmiset eivät voi ymmärtää sitä, että rahalla ja millään materiaalilla ei ole mitään merkitystä." Toki perhe on minulle tärkein asia, joka pitää kasassa. Raha luo toki turvaa, mutta mulle sillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä, ei se anna mulle mitään tyydytystä. Ei se ole auttanut minua pääsemään tästä eroon. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
En ole jaksanut laskea enää edes sitä, kuinka paljon olen työntänyt rahaa siihen, että saisin elämäni takaisin. Ei elämä rahalla tule takaisin, tämä on jo selvinnyt minulle. En muista edellistä kertaa, kun olisi tullut jostain asiasta hyvä olo. Olo ei tosin kestänyt kuin hetken, mutta nukuttuani pari päivää, muutaman päivän päästä sain itseni pystyyn. Päivän päästä pääsin kotiin. Vaikka julkista terveydenhoitoa on parjattu paljon, niin minulle jäi sellainen olo, että minusta välitettiin hoidossa yksilönä ja annettiin tilaa ja rauhaa. Kukaan ei tuputtanut mitään, vaan kysyttiin miten menee. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Aiheutin läheisille kärsimystä, mutta valinta ei ollut minun.</div>
<div>
<br /></div>
Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-28779121619475681492019-02-21T15:15:00.001+02:002024-01-31T16:23:34.619+02:00Minä muistan<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmSPviGZmL87j5vaZlV3LVkW8hoZ-4L5h4JEPWbOgQTTm-YMsH1jN_WZFV08pXpqXuwtlMqHZJ58c43pSVHn7nHdfcl05zwjA6GtbZVn3q9ruJ0wV5gdEPBdleflaOFzcWP8siAZS4hOVI/s1600/stress-1084525_1920.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmSPviGZmL87j5vaZlV3LVkW8hoZ-4L5h4JEPWbOgQTTm-YMsH1jN_WZFV08pXpqXuwtlMqHZJ58c43pSVHn7nHdfcl05zwjA6GtbZVn3q9ruJ0wV5gdEPBdleflaOFzcWP8siAZS4hOVI/s200/stress-1084525_1920.jpg" width="200" /></a></div>
Sain taas kuulla lähipiiriltä, että depressio ei ole oikea sairaus, eikä lapsuudella ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Lopeta lääkkeiden syöminen ja ota itseäsi niskasta kiinni ja mene yogaan. Tässä muutama rivi siitä mitä muistini tuo menneisyydestä mieleen. Mitä tuumaatte, onko lapsuudellani ollut mitään tekemistä depressioni kehittymiseen? Valtaosa näistä on tapahtunut alle 10 vuotiaana.<span class="Apple-converted-space"> </span></div>
</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun alakerran taksikuski hakkasi pulun kuoliaaksi kirveellä parvekkeen alla.<span class="Apple-converted-space"> </span></div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun minut valehdeltiin sisään, että ei tule selkäsaunaan ja sain selkäsaunan.<span class="Apple-converted-space"> </span></div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun naapurin nainen tuli huutaa, että miksi tyhjensit pyörästä kumin? (Oma pyörä)</div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun tehtiin asbestista kakkuja kalliolla, eikä kukaan ollut kiinnostunut.</div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun joku potkaisi pallolla päähän.<span class="Apple-converted-space"> </span></div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun olin siskon kanssa öitä kaksistaan kotona. Vanhemmat missä lienen.<span class="Apple-converted-space"> </span></div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun meillä kävi poliiseja.<span class="Apple-converted-space"> </span></div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun äiti ryyppäsi luokanvalvojani kanssa keittiössä. Aamulla mentiin eri reittiä kouluun. <span class="Apple-tab-span"> </span></div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun joku partanaama ryyppäsi ja poltti tupakkaa keittiössä äidin kanssa.<span class="Apple-converted-space"> </span></div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun buldoggi puri jalkaan rapussa.<span class="Apple-converted-space"> </span></div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun Savolaisen äijä tuli repii rinnuksista jostain syystä.</div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun vedin lipat koulun rappusissa ja luulin, että kuolen, kun en saanu henkeä.<br />
<span class="Apple-converted-space">Minä muistan, kun ala-asteella pakotettiin syömään keitto loppuun. Kaadoin keiton syliin "vahingossa." </span><br />
<span class="Apple-converted-space">Minä muistan, kun luokanvalvojan sijainen löi kämmenellä kasvoihini.</span></div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun isä oli kännissä.<span class="Apple-converted-space"> </span></div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun isä oli kännissä ja sammuneena lattialla.</div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun ikkunasta nousi savu ja isä oli sammunut kotiin unohtaen kattilan hellan levylle.<span class="Apple-converted-space"> </span></div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun juotiin ensimmäiset kännit siskon kanssa talkkarin kämpässä, kun vanhemmilla meni mehut sekaisin.</div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun kotona kaikui huora hei huudot.<br />
Minä muistan, kun isä kutsuu tytärtään *usiv*tuksi ja käskee vinkuintiaanin painumaan helvettiin.<br />
Minä muistan, kun isä huusi, painukaa helvettiin koko paska perkele, *uoran penikat.</div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun isäni huutaa minulle haista *ttu senkin paska*erse.<br />
Minä muistan, kuinka vitsikästä äitini mielestä se oli, kun lapset ovat humalassa.</div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun annoin linnunpoikaselle liian ison palan ruokaa ja se kuoli.</div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun äiti hieroi tabascoa huuliin, kun olin sanonut jotain huonoa.</div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun äitini halusi antaa suudelman suulle. Muistan, kuinka se kuvotti.</div>
</div>
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä muistan, kun luokanvalvojani Pekka heitti minut puutyöluokassa lattialle raivon vallassa. Otin telineestä kirveen suojakseni, jonka jälkeen ukko rauhoittui.<br />
Minä muistan, kun näin isäni viimeisen kerran. Seuraavana päivänä hän kuoli.</div>
</div>
<style type="text/css">
p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; text-indent: 18.0px; font: 10.0px 'Helvetica Neue'}
p.p2 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; text-indent: 18.0px; font: 10.0px Palatino; min-height: 13.0px}
span.Apple-tab-span {white-space:pre}
</style>
<br />
<div class="p1">
<div style="text-align: left;">
Minä en oikein muista mitään hyvää.</div>
</div>
<style type="text/css">
p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; text-indent: 18.0px; font: 12.0px 'Helvetica Neue'}
p.p2 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; text-indent: 18.0px; font: 13.0px Palatino; min-height: 18.0px}
span.Apple-tab-span {white-space:pre}
</style>
Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-87170522641276465552018-10-13T12:40:00.001+03:002019-02-21T18:18:43.478+02:00Vankilassa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2_BFIeIItxoqJW03P4vkjytJQQgUHFdVK8YVDZMI1AkE4imE-e52MAbHnK38zuERPZkOpMtA9vioAFhUbUuchWTUPv0Yijk0lnurkyAm9BpOFot9wwqHkL7kSCKxowfEzsF2Yf6tontBU/s1600/window-1721057_1920.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1055" data-original-width="1600" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2_BFIeIItxoqJW03P4vkjytJQQgUHFdVK8YVDZMI1AkE4imE-e52MAbHnK38zuERPZkOpMtA9vioAFhUbUuchWTUPv0Yijk0lnurkyAm9BpOFot9wwqHkL7kSCKxowfEzsF2Yf6tontBU/s320/window-1721057_1920.jpg" width="320" /></a></div>
En ole jaksanut kirjoittaa mitään moneen kuukauteen. Kesä tuli ja meni. Samalla sain taas todeta sen, että kesä oli taas aivan jotain muuta, kuin olin toivonut. Sain raavittua kasaan kesän kuulumisia depressiosta, ahdistuksesta ja paniikista.<br />
<br />
Depressio on vankila. Ahdistus ja paniikki siellä toisinaan asuvia olemuksia. Jouduin vankilaan muutama vuosi sitten. Asioiden vuoksi, joihin en voinut itse vaikuttaa. Kuormaa ja syitä lapattiin niskoilleni vuosia, joiden seurauksena hajosin palasiksi. En päässyt enää pakoon ja minut vangittiin. Alussa olin vankilassa käytännössä yksinäni, menneen ja tulevan välissä. Ulkopuolisessa maailmassa minua yritetään parantaa ja tehdä minusta jälleen yhteiskunnan silmissä hyväksyttävä. Näiden yritysten seurauksena vankilaan seurakseni saapui paniikki, joka lymyää yleensä päivät hiljaa varjoissa. Yön tullen se lähtee liikkeelle, ravistaa voimalla hereille, säätää sydämen sykkeen tappiin, tuoden tuliaisina pelkoa ja tuskaa. Lopulta hitaasti nurkkaan raahautuessaan vie ilkeästi hymyillen pelon mukanaan, jättäen jäljelle kylmän hien ihon pintaan, muistuttamaan siitä, että et ole yksin. <br />
Ahdistus, tuo perkeleiden helvetti, vankilan vapaamatkustaja. Se tulee ja menee miten huvittaa, eikä välitä siitä onko päivä vai yö. Ahdistus ei katso kalenteria, eikä elä kellon mukaan. Ahdistus ampuu täyslaidallisen selkään tai vain ritsalla poskeen. Ahdistus ei anna armoa, eikä noudata vierailuaikoja. Ahdistus ei kerro onko jotain vialla, vaan antaa syytä epäillä kaikkea. Mikäli kuvittelet jonkin asian olevan kunnossa, niin ahdistus muistaa muistuttaa, ”mutta otitko huomioon?” Välillä kumpikaan ei piinaa, vaan voin katsoa ikkunasta pihalle rauhallisin mielin ja lähteä ulos. Joudun kuitenkin kulkemaan kumarassa varoen vilkuilemasta liikaa ympärille. Seuralaiseni vaanivat jokaisessa ohikulkijassa, risteyksessä, liikennevaloissa, lehtien lööpeissä. Ne ovat hiljaa läsnä kaikkialla, odottaen olematonta syytä syöksyä kimppuuni. Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-6229607919849456362018-04-28T11:10:00.002+03:002018-04-28T11:10:59.628+03:00?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdfYS1Ag7iZNGGwiOrO2p5Z1BlEpOz5wNoufa0XU2vZfgTDR6zCUZe9fEYn2Qyb_R5XUeoUtrAmDxcVS_X38LbFMMZpLioo-zRYwb1tqWatgiO3mbw7rNCKLDT_eKew4z7bZB96QvJ0cCh/s1600/question-2004314_1920.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1008" data-original-width="1600" height="125" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdfYS1Ag7iZNGGwiOrO2p5Z1BlEpOz5wNoufa0XU2vZfgTDR6zCUZe9fEYn2Qyb_R5XUeoUtrAmDxcVS_X38LbFMMZpLioo-zRYwb1tqWatgiO3mbw7rNCKLDT_eKew4z7bZB96QvJ0cCh/s200/question-2004314_1920.jpg" width="200" /></a></div>
Liian paljon kysymyksiä,<br />
liian vähän vastauksia,<br />
liian turhauttavaa.Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-80922749244925136792018-04-08T23:17:00.000+03:002018-04-10T23:00:41.845+03:00He eivät tiedä mistä puhuvat<div style="text-align: center;">
Itsekkäitä</div>
<div style="text-align: center;">
kuka voi tehdä niin</div>
<div style="text-align: center;">
täytyy olla aika sekaisin</div>
<div style="text-align: center;">
miten väärässä he ovat<br />
he elävät normaalia elämää</div>
<div style="text-align: center;">
vieressä<br />
kuoren alla</div>
<div style="text-align: center;">
hyvä ystävä</div>
<div style="text-align: center;">
hymy kasvoilla</div>
<div style="text-align: center;">
mieli tyhjänä<br />
synkkiä pilviä.<br />
<br /></div>
Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-36050211574253780442017-11-24T22:19:00.002+02:002018-01-24T10:01:52.518+02:00Vanha ystävä<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQoAfu-ClOCkm9IxOeR2o2ce0Gl4MPz_xkCgu3vOUTK0HLvNj58cfG6dL8j22eFVELZoed3xb4EGUtHManIbC2-0C9N_89MxZVuoiyFHnFhKW-Nt90KuSjshK2DWwswiPGPwHjyA_lNUKE/s1600/DSC00435.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="752" data-original-width="1588" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQoAfu-ClOCkm9IxOeR2o2ce0Gl4MPz_xkCgu3vOUTK0HLvNj58cfG6dL8j22eFVELZoed3xb4EGUtHManIbC2-0C9N_89MxZVuoiyFHnFhKW-Nt90KuSjshK2DWwswiPGPwHjyA_lNUKE/s320/DSC00435.JPG" width="320" /></a>Olen ollut reissussa jonkin aikaa. Vanha ystäväni, ainoa kaveripiiristäni, jonka kanssa olen ollut reissussa aikoinaan ulkomailla. Hän tuli tänään tänne lomalle. Olen ollut täällä yksinäni. Käytiin ottamassa muutamat oluet ja istuskeltiin ihmettelemässä maailmanmenoa. Oli hyvä saada kaveri tänne, mutta vielä viikko ja risat, niin vaimoni tulee tänne ja sinä päivänä kun hän lähtee kotiin, niin toinen poikani tulee samana päivänä tänne.<br />
<br />
Kiva kun on jotain mitä odottaa. Jos on jotain mitä odottaa, on jotain toivoa, vaikka millään ei ole merkitystä. Jos tulevaisuudessani ei ole mieleni mielestä muuten mitään muuta kuin mustaa, niin olen kuitenkin onnistunut luomaan menneisyydessä jotain, mitä voin odottaa tulevaisuudessa. Heitä joille merkitsen jotain, vaikka itselläni ei ole itselleni mitään merkitystä. Olen jotain, en mitään, en pysty määrittelemään enää itseäni. Mikä olen, mihin olen menossa. Päivät keikkuvat, enkä pysty tietämään mitä seuraavalla viikolla tai seuraavana päivänä on ohjelmassa. Makaanko kotona? Missä olen? Pimeässä kaukana kaikista eristäytyneenä omiin oloihini? Lähdenkö ulos ja pystyn kommunikoimaan vieraiden ihmisten kanssa edes hetken, vai en, en tosiaan tiedä.<br />
<br />
Kaveri elää eri aikavyöhykkeellä mihin olen itse jo tottunut, joten hän on jo unten mailla. Itse istun parvekkeella kirjoittamassa tänne mitä mieleen tulee. Apple music tarjosi jostain syystä alunperin Apulannan kappaleen valo pimeyksien reunalla. En ole juurikaan mikään Apulannan musiikin ystävä, saati sitten juurikaan tunne heidän tuotantoaan. Ainoastaan koneeseen kadonnut koskettaa. Kyseinen kappale on ollut television nyyhkytarinoinnin tuottaman vain elämää kauden 7, Kaija Koon laulama versio. Olen kuunnellut Kaija Koon tuotantoa alusta alkaen ja nyt kappale oli tehty minun kuultavaksi. Paljon siinä on asiaa, joka antaa ajattelua. Alla ei ole kaikki sanat, vaan ne, jotka jotenkin pistävät miettimään:<br />
<br />
<div style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "PT Sans", sans-serif; font-size: 18px; margin-bottom: 10px; white-space: pre-wrap;">
Älä usko lauluihin, ne tekee susta haaveilijan
Ne voi saada sut kaivelemaan asioita,
Joilta mielesi koittaa sua suojella
Niil on taipumus sotkee kaikki ajatukset ja jättää kaaokseen</div>
<div style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "PT Sans", sans-serif; font-size: 18px; margin-bottom: 10px; white-space: pre-wrap;">
Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys
Kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys
Ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta
Valot pimeyksien reunoilla</div>
<div style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "PT Sans", sans-serif; font-size: 18px; margin-bottom: 10px; white-space: pre-wrap;">
Valot pimeyksien reunoilla
Ovat toisinaan himmeitä ja harvassa
Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima
Jonka sä voit oppaaksesi valjastaa</div>
<div style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "PT Sans", sans-serif; font-size: 18px; margin-bottom: 10px; white-space: pre-wrap;">
Tää on pelkkä tyhjä kuori, joka sun pitää täyttää
Tää on valoista kirkkain, tää on loputon yö
Tää on sydämenlyönti, tää on ajattomuus</div>
<div style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #333333; font-family: "PT Sans", sans-serif; font-size: 18px; margin-bottom: 10px; white-space: pre-wrap;">
Älä usko lauluihin</div>
Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-11168252820662268662017-11-23T10:30:00.001+02:002018-04-07T09:42:19.333+03:00Äiti<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCf1aX3X8LLLvq3UFc9x9a_eohR0UFORHzbRpEXK14xI6Emghyphenhyphenp2bo6iG1VeEVjRnJW1Tnylvd5ztZvAnLofruxwODJHuH4BeK6jR2Ka02Ctur2EVL7SjbDPsuZYg7DMy5ye0_jIDgxUvq/s1600/fullsizeoutput_15f1.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCf1aX3X8LLLvq3UFc9x9a_eohR0UFORHzbRpEXK14xI6Emghyphenhyphenp2bo6iG1VeEVjRnJW1Tnylvd5ztZvAnLofruxwODJHuH4BeK6jR2Ka02Ctur2EVL7SjbDPsuZYg7DMy5ye0_jIDgxUvq/s320/fullsizeoutput_15f1.jpeg" width="320" /></a>Minulle linkitettiin Kodin kuvalehdessä oleva artikkeli liittyen pellavaa ja pastellia- blogiin.<br />
<br />
Kuvaus oli aika samanlaista omani kanssa. Ainoastaan yksi kohta poikkesi täydellisesti.<br />
<br />
Kyseinen kohta on tässä lainattuna Kodin kuvalehden artikkelista:<br />
<br />
<b>"Äiti soitti joka päivä, kun Annika oli sairaalassa. Annika makasi sängyllä ja kuunteli äidin tuttua ääntä. Aluksi vartinkin mittainen puhelu tuntui liian pitkältä. Mutta samalla Annika tiesi: näin paljon minusta välitetään."</b><br />
<br />
Oma maailma muuttui 2014 alussa. Olin sekavassa tilassa ja yritin olla kaikissa tilanteissa jotenkin normaali, vaikka se oli sellaista, että toivoi vain sitä, että pääsee pois heti, kun se suinkin on mahdollista. Kuten edelleen. Yritän välttää tilanteita, joissa joudun teeskentelemään jotain muuta mitä olen. Nämä ovat jotkut hetket sellaisia, että menen niihin, vaikka tiedän niistä palautumisen vievän pitkään. En halua kuitenkaan erakoitua täydellisesti. Tämä kirjoitus oli aika raskasta kirjoittaa, joten en sitä jaksa lukea uudestaan, joten se on mitä on.<br />
<br />
En nyt tarkemmin muista, mutta keväällä 2014 oli vanhemman poikani lukion päättäjäiset, tai jotkut muut juhlat. Mukana oli myös äitini miesystävänsä kanssa. Isäni on kuollut jo aikaa sitten. Hänellä oli todennäköisesti sama ongelma kuin minulla, jota kukaan ei vielä silloin ymmärtänyt ja ainoa toimiva lääke oli alkoholi. Äitini ei ainakaan helpottanut tilannetta. Minulla on 80-luvun sairasta perhe-elämää kaseteille äänitettynä ja vaikka olen itse siskoni kanssa elänyt sen lapsuuden ja kokenut sen kaiken, niin säälittää nämä lapset, jotka joutuivat kestämään sen kaiken. On sinällään yllättävää, että meistä tuli edes näin täysjärkisiä.<br />
<br />
Palatakseni tuohon juhlaan, niin äitini, lienen jo yli seitsemänkymmentä halusi, että hänestä ja lastenlapsista otetaan valokuvia, joilla hän voi sitten kehuskella sukulaisille, kuinka kauniita lapsia hänellä on. Minä otin muutaman valokuvan ja joku toinen muutaman.<br />
<br />
Aikaa kului muutama viikko ja ollessani Italiassa lomalla puhelin soi. Siellä oli <strike>rakas</strike> äitini, joka ensimmäisinä sanoinaan sanoo: "KUINKA OLET VOINUT OTTAA NIIN HELVETIN HIRVEITÄ VALOKUVIA, MINÄHÄN NÄYTÄN AIVAN HIRVEÄLTÄ, KUINKA VOIN LÄHETTÄÄ TÄLLAISIA KUVIA KENELLEKKÄÄN??"..tms. en muista kovin tarkkaan miten tuo lopulta meni, mutta tuossa pääkohdat. En tiedä sitten miltä missiltä hän kuvittelee näyttävänsä, koska +70 vuotias jo hyvän kasan ylimääräistä painolastia kerännyt ihminen ei näytä samalta kuin viisikymmentä vuotta sitten. Hän elää jossain epämääräisessä harhaisessa elämässä ja tarvitsisi hoitoa.<br />
<br />
Näistä valokuvista kehittyi ongelma, jota ratkottiin tekstiviesteillä ja sanoin, että jos kerran otan niin huonoja kuvia, niin en ota niitä enää jatkossa, ottakoon joku muu. Viestiketju loppui jotenkin niin, että viimeinen viesti häneltä oli "EN TULE TEILLE ENÄÄ KOSKAAN".. tms. ja hän on nyt se taho, jota on loukattu ja kohdeltu kaltoin. Ei mitään uutta, jo monta kertaa aikaisemmin hän on pitänyt mykkäkoulua kuukausia jostain aivan naurettavista asioista, joista jaksoin nuorempana antaa periksi, koska syyt olivat niin typeriä.<br />
<br />
Nyt vanhemmiten en enää välitä. Hän on ajanut itsensä siihen tilanteeseen, että hän on minulle täysin ulkopuolinen henkilö, enkä halua nähdä koko ihmistä enää koskaan. Hän ei ole tervetullut meille, enkä tule menemään ikinä hänen kotiinsa. Jos pystyisin, pyyhkisin koko menneisyyden mielestäni, osittain. Isäni, jonka ymmärsin vasta myöhemmin olleen hyvä tyyppi ja kaikki hänen ongelmat johtuivat siitä, että hän eli omaa helvettiään mitä vaimonsa pahensi pumppaamalla lisää painetta räjähtämäisillään olevaan palloon. Isäni oli muutenkin kokenut kovia. Kävin fillariretkellä nuoremman poikani kanssa. Lähtiessämme jatkamaan matkaan parvekkeen alta, en tiennyt sen jäävän viimeiseksi kerraksi, kun näen isäni, joka vilkuttaa meille parvekkeella hyväntuulisena. Isäni kuoli muutaman päivän kuluttua, yksin.<br />
<br />
Velipuoleni oli käynyt katsomassa isää ruumishuoneella ja ihmetteli sitä miksi en ollut käynyt siellä. En käynyt siellä siksi, koska halusin säilyttää mielessäni sen viimeisen kerran mielikuvan, milloin näin isäni päällä olleen rauhan ja ehkä onnellisuuden nähdessään pienen vaaleahiuksisen lapsenlapsen vilkuttavan hänelle. En halunnut muuttaa tätä hyvää ja kaunista mielikuvaa ruumishuoneella makaavaan isään.<br />
<br />
En menetä itse mitään, mutta hän menettää paljon. Hän ei näe lapsenlapsien kasvua, eikä lapseni enää kohta muista edes minkä näköinen mummo on. Ainoa asia jonka he muistavat ja asia naurattaa heitä on se, kun syntymäpäivinä tuli(en muista tuleeko enää) kirjekuoressa tinapaperiin taiteltu seteli.<br />
<br />
Hän on aivan varmasti hyvin tietoinen tilastani juoruilevien sukulaisten toimesta, mutta silti hän, sairaassa mielessään, pitää mykkäkoulua jo yli kolmatta vuotta. En pysty välittämään hänestä enää mitenkään. Aikani on ajanut hänen ohitseen, ja hän on jäänyt palaksi menneisyyttäni. Hän ei tule olemaan koskaan enää läsnä omassa elämässäni. Mikäli käy niin huonosti, että päiväni päättyvät ennen häntä, hän ei ole tervetullut hautajaisiini. En halua nähdä häntä enää koskaan, en elävänä, enkä kuolleena.<br />
<br />
Onneksi minulla on ihana vaimo. Kaksi mahtavaa poikaa, joista molemmista on kasvamassa tasapainoisia miehiä. Kaikki välittävät minusta, toisin kuin äitini. He eivät ole joutuneet kestämään mielisairasta äitiä, eikä elämään sairasta lapsuutta. Ilman perhettäni en välttämättä olisi kirjoittamassa mitään.<br />
<br />
<b>Nyt tiedän kuinka paljon äitini välittää minusta.</b><br />
<br />
<br />Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-43676772916184764812017-11-21T16:13:00.002+02:002020-06-12T06:56:11.059+03:00Ruisku<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeeoXIhCa9wLkSoUrzt-7kmzYGVSFDEkrq0IN_-iIJM37QC0wqglwmxrBW_Y8lATqOLzJI8cc8-QufvlZPL3otoyE1x68cIbmPGUCPbUwS_RfTguhlhW3F7GpR8euUqlObFMGjBHvdu_T3/s1600/16002990_10154989781692320_706866370240060054_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="480" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeeoXIhCa9wLkSoUrzt-7kmzYGVSFDEkrq0IN_-iIJM37QC0wqglwmxrBW_Y8lATqOLzJI8cc8-QufvlZPL3otoyE1x68cIbmPGUCPbUwS_RfTguhlhW3F7GpR8euUqlObFMGjBHvdu_T3/s200/16002990_10154989781692320_706866370240060054_n.jpg" width="150" /></a>Pistää miettimään sitä miten ja miksi joku henkilö on ajautunut tilanteeseen, missä joutuu ja pitää piikittää "kamaa" itseensä vessanpöntön päällä istuen. Sun narkkiluukun ulkopuolella ramppaa normaalia porukkaa omien ongelmiensa kanssa. Ehkä joku rämplää sun luukun kahvaa ja yrittää päästä sisään. Viereisessä kopissa joku tekee jotain. Kädet tärisee, sydän hakkaa, hiki valuu ja pelko siitä, että joku paukkaa sun luukkuun, vaikka se on lukossa. Hoidat hommat, huokaiset helpotuksesta, rentoudut, istut hetken, tunget välineet taskuun. Huomaavaisena henkilönä laitat piikin päälle suojan takaisin ja törkkäät sen rikkinäiseen telineeseen. Vedät vessan hämäykseksi ja ehkä menet pesemään kädet ja huuhtelemaa kasvot kylmällä vedellä. Katsoitko itseäsi peilistä, vai et? Lähdet kävelemään ja vessan sisäänkäynnillä sinua vastaan kävelee uusia henkilöitä ongelmineen, sinulla on nyt kaikki hetken hyvin. Mutta mistä ja miksi jouduit siihen pöntön päälle piikittelemään.. se jää arvoitukseksi.Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-87230951173218976652017-11-16T22:39:00.003+02:002020-06-12T06:55:49.744+03:00Aalloilla<div class="p1">
<br /></div>
<style type="text/css">
p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 12.0px Helvetica}
p.p2 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 12.0px Helvetica; min-height: 14.0px}
</style>
<br />
<div class="p1">
<div class="p1">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIHzVaWeU6SnZ9xUBvNj8xc83KZ89IYwH9y38HboCDN268WYEo0Dg5tftWkc2G_xwVMnc4O26tEyT41TappBO5xHdJWd7uPwiKvssMB-8w96PfNwCiLb8BVvT_wHD961TtDXP2OeLUmi3m/s1600/20171115_125921.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1093" data-original-width="1600" height="218" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIHzVaWeU6SnZ9xUBvNj8xc83KZ89IYwH9y38HboCDN268WYEo0Dg5tftWkc2G_xwVMnc4O26tEyT41TappBO5xHdJWd7uPwiKvssMB-8w96PfNwCiLb8BVvT_wHD961TtDXP2OeLUmi3m/s320/20171115_125921.jpg" width="320" /></a></div>
Tuli "sanomista" siitä, että blogissa on aika ahdistavaa luettavaa. No, sellaista se on, kun kaikki asiat ovat negatiivisia ja tulevaisuudella ei ole mitään tarjottavaa ja kaikki on menetettyä. Kirjoitin aikani kuluksi jotain muuta pitkästä aikaa. Olen huomannut sen, että satua olevan tarinan kirjoittaminen auttaa pääsemään hetkeksi pois pahasta olosta. Depression vaivaaman aivotoiminnan vuoksi edes tämän kokoisen kirjoituksen kasassa pitäminen on liian työläs tehtävä, joten tekstissä on varmasti virheitä ajankulussa jne. mutta olkoon, en jaksa hieroa tätä enempää, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Olen saanut hetken mielenrauhaa tämän parissa.</div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
Bloggeri sotki kappaleet ja muut, kun päivitin tekstiä. En jaksa korjata tekstiä ennalleen.<br />
<br />
<h2 style="text-align: center;">
</h2>
<h2 style="text-align: center;">
Aalloilla</h2>
<h2 style="text-align: center;">
</h2>
<div style="text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Menin aiemmin päivällä veneeseen, tarkoituksena siivota vanhoja solmuun menneitä ankkuriköysiä, mutta toisin kävi. Hetkeä myöhemmin vaivuin unen omaiseen tilaan, auringon lämmön syleillessä vaatteitani. Aallot jatkoivat kilpailua siitä, kuka nousee korkeimmalle veneen kylkeä pitkin. Veneen ympärillä uiskenteli kaloja, välillä pelästyen tuulen puista irroittamien kellastuneiden lehtien pudotessa veden pintaan, jatkaen matkaa tuulen mukana.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Järvellä oli vielä muutamia kalastajia, jotka yrittivät narrata kaloja koukkuun. Kaukaa kuului lintujen ääniä, tuulen jatkaessa vaeltamista puiden välissä. Laineiden liplatus veneen vihreäksi maalattua lujitemuovia vasten vaimeni, lopulta kadoten lähes kokonaan.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Aaltojen kilpailu oli päättynyt korkeimmalle päätyneen aallon kastellessa kasvoni. Säpsähdin siihen, samalla ihmetellen mistä lähtien järven vesi on maistunut suolaiselta. Onkohan lähitienoon pelloilta päätynyt järveen lannoitteita? Olin edelleen horroksessa. Katsoin rannekellosta aikaa, saadakseni käsityksen ajankulusta. Lupasin aikaisemmin lämmittää saunan, enkä mennä päiväunille. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Lähinäköni huonontumisen vuoksi jouduin luopumaan normaalista rannekellosta jonkin aikaa sitten. Hankin tilalle nykyaikaisen digitaalisen kellon, minkä näyttöön saa isot numerot. Kello näyttö oli pimeänä. Akun pitäisi kestää monta päivää. Kaivoin kännykän taskusta tarkistaakseni ajan. Näytössä näkyi aika, mutta vasemmassa yläkulmassa luki: ”Ei verkkoa.” Olin jonkin aikaa sitten päättänyt vaihtaa puhelinoperaattoria, johtuisiko tämä siitä?</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Uuden operaattorin mukaan, heidän verkko on kaikista suomalaisista operaattoreista kattavin Suomesta Ruotsiin, merialueita myöten. Paskan marjat, jos verkko ei toimi edes mökkirannassa, missä aikaisemmin on toiminut jokainen muu operaattori, niin miten tällaista voi sanoa kattavimmaksi verkoksi.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Eniten ihmettelyä aiheutti se, että kännykän kello näytti samaa aikaa mennessäni veneeseen. Olin kuitenkin ollut unen rajamailla noin tunnin. Suuta kuivasi. Onneksi veneessä on iso tankki puolillaan juomavettä. Vesi maistui muovilta, mutta oli kuitenkin aivan juotavaa.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Kerrassaan surkeasta kesästä johtuen, en ollut käynyt mökillä kovinkaan montaa kertaa, joten vesi oli seisonut takissa pitkään. Lämmön vaikutuksesta, jota ei paljon menneenä kesänä ollut, veteen oli tarttunut muovin makua. Muistan vuosikymmeniä sitten olleita muovituotteita, joissa ei ollut mitään merkintöjä mihin ne soveltuva. Tankissa oli elintarvikemuovista kertova leima, joten tuskin muovin makuinen vesi oli mitenkään vahingollista, vain pahanmakuista. Tosin, historian kirjoista voidaan lukea monen silloisen asian muuttuneen tulevaisuudessa epäterveelliseksi.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Muoville maistuvaa vettä juodessa, mielessä pyöri kuitenkin kyläkaupasta muutama tunti sitten ostetut oluet, jotka ovat aurinkosähköllä toimivassa jääkaapissa. Auringosta on moneksi. Aurinko on ainoa asia, joka toimii yhteiskäytössä ilman riitaa. Auringosta riittää valoa ja lämpöä jokaiselle, eikä kukaan voi sitä hallita. Kuten muutkin luonnonvoimat, joille ihmiskunta, omasta mielestään niin viisas, ei mahda mitään.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Selkä oli jumissa huonossa asennossa loikoilemisessa. Olen harrastanut nuoruudessa raskasta liikuntaa, jonka vuoksi paikat välillä valittavat siitä. On huvittavaa, että ihminen on luotu liikkumaan ja sitten kun liikut riittävästi, niin lopulta paikat valittavat siitä.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Nousin varovasti ylös, oikaisten selkäni, samalla työntäen käsiä ylös kuin voitonmerkiksi siitä, että sain itseni pystyyn. Mietin miten mahtaa käydä yöunille, kun olen vähän huono nukkumaan, jos erehdyn päätymään päiväunille.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Nousin veneen kannelle hieraisten silmiäni, kuvitellen olevani edelleen unessa. Mutta ei, en ollut unessa, enkä ymmärtänyt mitä on tapahtunut. Jos en ollut unessa, niin miten olin keskellä ei mitään. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Vene kellui keskellä valtavaa merta. Oli aivan, sama mihin suuntaan katsoin, niin missään ei näkynyt mitään. Ainoa veneen, itseni, muutaman pilven ja meren lisäksi taivaalla oli vain aurinko. Yritin rauhoitella itseäni kuvitellen olevani unessa. Vaikka purin huuleen ja heti perään peukaloon, siitä ei ollut mitään apua. Eli olin hereillä, keskellä ei mitään, niin missä ihmeessä kelluin ja miten olin päätynyt tänne.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Päivä alkoi vaipumaan kohti loppuaan värjäten taivaan pilviä myöten verenpunaiseksi, samalla maalaten horisonttiin vuorijonon, jota ei ollut aikaisemmin. Katsoin vuoria pitkään, kunnes aurinko vaipui horisontin alle, pimeyden vetäessä taivaankannen päälle mustaa, vuosituhansia vanhaa rikkinäistä reikiä täynnä olevaa täkkiä.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Valvoin koko yön, toivoen, että kännykkä ilmoittaisi verkon löytyneen, mutta turhaan. Vanhassa kännykässä ei ole hienouksia, kuten kaikissa nykypäivän älypuhelimissa on. Kännykällä voi soittaa ja lähettää viestejä, joka riittää minulle. Ilman verkkoa sillä ei voi tehdä mitään. En voinut pelata edes kännykässä olevaa matopeliä, koska halusin säästää akkua, joten suljin sen.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Makasin selälläni hitaasti aaltojen tahdissa keinuvassa veneessä. Välillä nousin seisomaan oikoen itseäni, vain nähdäkseni pimeyden ympärilläni, tähtitaivaan ylläni, toivoen, että jokin ihme tulisi ja pelastaisi minut. Pimeys ei kuitenkaan ollut aivan täydellinen, tähtien antaessa vaatimatonta valoa.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Pienien, jokaisesta ilmansuunnasta saapuvien aaltojen kohdatessa toisensa mereen muodostui aalloista kolmioita, jotka hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat syntyneet. Maatessa veneen pohjalla, näin koko linnunradan, joka loisti äärettömässä kauneudessaan, täyttäen taivaankannen miljoonilla tähdillä. En muista aikaisemmin nähneeni missään mitään vastaavaa. Taivaalta puuttui vain kuu.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Vene on pieni, eikä siinä ole kiinteää kompassia, eikä juuri mitään muutakaan. Tavaroiden seasta löytyi kädessä pidettävä kompassi. Kompassiin oli liimattu tarroja vanhoista suunnistuskilpailuista. En muista mistä se on ajautunut haltuuni, koska en ole koskaan suunnistanut, enkä erityisemmin liiku tiellä tietymättömillä, missä kompassista olisi apua, tosin nyt tilanne on toinen. Laitoin kompassin roikkumaan kaulaan keltaisesta, jo hieman haalistuneesta narusta, pitääkseni sen tallessa. Olisin lähtenyt ajamaan vuoria kohden, mutta veneen moottori ja airot oli kannettu sisälle, veneen odottaessa laiturin vieressä pukeille nostamista. En voinut tehdä mitään, vain odottaa. Onneksi muoville maistuvaa vettä oli säiliössä paljon, mutta mitään syötävää ei ollut.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Muistelin ihmisen selviävän ilman ravintoa pitkään ja itselleni oli ehtinyt kertyä vuosien mittaan jo jonkin verran rasvavarastoa vatsan seutuville, joten suurempaa hätää ei vielä ollut. Olin kuitenkin edelleen ihmeissäni tapahtuneesta ja miten olen päätynyt mökkirannasta keskelle ei mitään.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Hitaasti horisontin väri alkoi muuttumaan punaisen kautta keltaiseksi jatkuvasti kirkastuen. Hetkeä myöhemmin aurinko nousi horisontista. Aurinko näytti aluksi hyvin pieneltä kellertävältä pallolta ja mietin, miten tuo voi luoda elämän maapallolle. Olin väärässä. Aurinko oli näyttänyt aluksi vain otsansa, jonka heijastuessa merestä aurinko näytti pieneltä pallolta. Aurinko työnsi hitaasti päätään horisontin ylle, tullakseen kokonaan esiin ja jatkaakseen matkaansa kohti päivän loppua. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Toivoa täynnä laitoin kännykän päälle, mutta ei se edelleenkään löytänyt verkkoa, joten suljin sen. Tarkistin kompassista suunnan missä olin nähnyt vuoret edellisenä päivänä, vain todetakseni, että horisontissa ei näy enää mitään. Olin hieman pettynyt, koska suunta oli ainoa, mihin olisin lähtenyt, jos olisin saanut veneen liikkumaan jotenkin haluamaani suuntaan. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Meri oli tyyntynyt ja aaltojen muodostamat kolmiot kadonneet. En tiedä olinko liikkunut kuinka paljon ja mihin suuntaan. En edelleenkään tiedä missä olen, enkä liiemmin sitä, onko täällä merivirtoja, jotka kuljettaisivat venettäni merellä. Mieleen muistui mökissä oleva vanha levy, joka sisälsi jonkin takavuosien tähden kappaleen tuuliajolla. En muista mitä kappale käsitteli, mutta sillä ei ole merkitystä muutenkaan tällä hetkellä. Olen tuuliajolla ilman päämäärää, ohjauskyvyttömänä, merivirtojen ja tuulten armoilla. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Päivä alkoi jälleen vajoamaan mereen, pimeyden vetäessä vilttiä päälleni. Aloin olemaan epätoivoinen muistellessani ystäväni laivareissuja Atlantin valtamerellä. Häntä oli huvittanut suomalainen tapa tervehtiä jokaista vastaan tulevaa veneilijää rannikon tuntumassa. He olivat purjehtineet viikkoja merellä näkemättä ainoatakaan laivaa. Jos vastaan tuli toinen laiva, niin silloin oli mukava tervehtiä. Kaveri oli lopulta päättänyt laskea pienen pelastusveneen pitkän köyden päähän seuraamaan laivaa, jolloin eteneminen ei tuntunut niin yksinäiseltä pelastusveneen keikkuessa laivan aalloissa. Ajattelin tehdä seuraavana päivänä saman, mutta se jäi ajatukseksi. Näin takanani muutaman metrin meren pinnan yläpuolella sivulta toiselle liikkuvan valon. Minun ei tarvitse lillua viikkoja vararavintoni varassa, ainakin toivoin niin.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Alus oli puinen naruilla kasaan viritelty katamaraani tyyppinen kalastusalus. Puisella penkillä istui yksinään hyvin vanha auringon ahavoittama mies. Miehen pään päällä oli valkoinen pitkä kankaasta tehty päähine, jonka hän oli kietonut kaulansa ympärille, suojaamaan niskaa ja kaulaa päivällä kuumottavalta auringolta ja lämmittämään öisin. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Aluksen valojen luomien varjojen vuoksi miehen otsa näytti olevan kuin aallokkoa. Syvät rypyt auringon ruskettamilla kasvoilla lainehtivat alas, kohti harmaita kulmakarvoja. Yläluomet olivat painuneet alas, osittain silmien päälle, sivujen ollessa syvässä rypyssä. Miehellä oli hieman hiuksia jäljellä päälaella, osittain kankaan alla. Valkoisten kulmakarvojen lisäksi miehen leuassa kasvoi juuresta tummaa partaa, joka kaareili kohti karvojen kärkiä, muuttuen lopulta valkoiseksi. Miehen sinisissä silmissä näytti liekehtivän. Pitikö hän minua ystävänä, vai vihollisena. Hän katsoi minua ja minä häntä. Ajattelin todennäköisyyden lähentelevän nollaa sille, että puhuisimme yhteistä kieltä. Miten ihmeessä saan miehen hinaamaan veneeni, sinne mistä hän oli tullut? Mies jatkoi veneen tutkimista. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">— Manzakine za, mies sanoi. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">— Matghette si sem, menshke adar ilane. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Olin hämilläni, katsoin miestä suoraan silmiin osoittaen itseäni samalla sanoen Tommi. Mies katsoi minua hetken. <span style="white-space: pre;"> </span>— Neck ghih Gwafa.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">Viitoin miehelle aikaisemmin näkemieni vuorten suuntaan.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;"> — Sebahe. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">En ymmärtänyt. Mies heitti lähes poikki kuluneen köyden veneeseen, jonka kiinnitin veneeni keulaan kyselemättä. Lähdimme etenemään hitaasti miehen hoitaessa navigoinnin. Yö kiskoi vilttiä niskaan ja nukahdin veneen pohjalle. Saavuttuamme maihin, minut oli kannettu telttaan. Olin nukkunut pitkään. Herätessäni mies kysyi — Atay, tarjoten kuppia, jonka oletin olevan jotain juotavaa. Otin juoman kiitollisena vastaan. Totesin juoman olevan kylmää teetä. Mies alkoi sytyttämään nuotiota teltan edessä. Nuotion päällä oli pata, erikoisen näköisellä telineellä. Mies lisäsi pataan vihanneksia, mausteita ja lihaa. Tästä oli tulossa syötävää. Itämaiset tuoksut leijuivat ympäri telttaa. Olin käyttänyt löllyvää rasvavarantoani sen verran, että toivoin saavani sopasta osani. Yritin tarkistaa löytääkö kännykkä verkon, mutta kännykkä oli joko miehen hallussa, tai jäänyt veneeseen. En ollut kuitannut keräämääni univelkaa, joten menin pitkäkseni kirjavien mattojen päälle odottamaan ruoan valmistumista. Nuotiosta nousevan savun tuoksun myötä aloin kuulemaan askelten ääniä ja lopulta aivotoiminta käynnistyi. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: "times" , "times new roman" , serif;">— EIKÖ SINUN PITÄNYT LÄMMITTÄÄ SAUNA, eikä juoda kaikkia kaljoja. Ruoka on valmiina ja sauna lämpiämässä, vaimo sanoi.</span></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
</div>
</div>
Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2681864453825450452.post-11540541834673072482017-11-12T18:21:00.000+02:002017-11-12T18:21:07.804+02:00KukkiaEn jaksa kirjoittaa tänään mitää, mutta tässä muutama kuva päivää piristämään.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7zyZkovsnor_6a4B866KVVYbIWKylAFTfR6_kT4hTyZAiom4SJdxi_9IQ_6RlqwfjDf9nJi-KOSyJnT6YHVtTyvLBUIdcYtZFOeXhy_R89qPBpxXAKcNyW4aYzlfgDTH6lugF0HRf6aQ4/s1600/20171110_150931.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7zyZkovsnor_6a4B866KVVYbIWKylAFTfR6_kT4hTyZAiom4SJdxi_9IQ_6RlqwfjDf9nJi-KOSyJnT6YHVtTyvLBUIdcYtZFOeXhy_R89qPBpxXAKcNyW4aYzlfgDTH6lugF0HRf6aQ4/s400/20171110_150931.jpg" width="300" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh61FoAzRJeJsOCdS49iGQX8-Z1vMFWZfc3eM3I03nIoXZ_z7LlEM4xPGNUaXKlfrhYoUD97jL4vLHyGR_Ho6KKCI5iaiy7aBRP0C0CIBKEAgoj3eVyW2VS9MT6hafkKMWEtUInAG1pJgU5/s1600/20171112_122141-EFFECTS.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh61FoAzRJeJsOCdS49iGQX8-Z1vMFWZfc3eM3I03nIoXZ_z7LlEM4xPGNUaXKlfrhYoUD97jL4vLHyGR_Ho6KKCI5iaiy7aBRP0C0CIBKEAgoj3eVyW2VS9MT6hafkKMWEtUInAG1pJgU5/s320/20171112_122141-EFFECTS.jpg" width="240" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtaHtafRb99zT_gr1C3AUH8w1_6qZl9lmn13KCnC3I2Kv-mUjCqlWz3GePjZLD0toP9EiUdCn8bwyQzWrH48tHCwK1FRPAEw0wD-_TlKS9aTT4euA2GLCWeh2g0UchtRxEIA-PWjz2jwNm/s1600/20171110_153637.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtaHtafRb99zT_gr1C3AUH8w1_6qZl9lmn13KCnC3I2Kv-mUjCqlWz3GePjZLD0toP9EiUdCn8bwyQzWrH48tHCwK1FRPAEw0wD-_TlKS9aTT4euA2GLCWeh2g0UchtRxEIA-PWjz2jwNm/s320/20171110_153637.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuyhgx3XUEjmd3X1O4t56j_-hsGHetsFTP5ESCu6YLaMAYbub7gq6PcDee4qh23cpMPRFpf4YSBMOVWIE9dELQPmBlKpRxG3yEnWF9J3iBxhfNUm6AnF4HO224AihRbOmgvzbBMdB4-kxn/s1600/20171112_122333.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEii-2dMT62oFSJND8Cgy1bCrb6Xgrvu37ev50fmC7-4xV8d4ySj_3jt_X0eQhtbJWPaDVPZN4gjLJo2-3lsQG5rLb1EPI2z6DhQ8qi9Sv4-uXe287GaaVzyyiUR639XNRP-7COltph6NOXt/s1600/20171112_122306.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1525" data-original-width="1600" height="304" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEii-2dMT62oFSJND8Cgy1bCrb6Xgrvu37ev50fmC7-4xV8d4ySj_3jt_X0eQhtbJWPaDVPZN4gjLJo2-3lsQG5rLb1EPI2z6DhQ8qi9Sv4-uXe287GaaVzyyiUR639XNRP-7COltph6NOXt/s320/20171112_122306.jpg" width="320" /></a><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="777" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuyhgx3XUEjmd3X1O4t56j_-hsGHetsFTP5ESCu6YLaMAYbub7gq6PcDee4qh23cpMPRFpf4YSBMOVWIE9dELQPmBlKpRxG3yEnWF9J3iBxhfNUm6AnF4HO224AihRbOmgvzbBMdB4-kxn/s320/20171112_122333.jpg" width="275" /></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIYJ_YbV5eA68rc62HdRtAEe2622osDobztXQ9Y4KCxPnhClp94svOZtzy9AN_ZS_D6MOn7dh071cO_ZuiI5SMIoop1CNnmm3yh6oF1ogfsPW_VkL5MzQG6Z9ym52Q2NAP5tfTjRXYW0B8/s1600/20171112_122339.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1091" data-original-width="1137" height="307" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIYJ_YbV5eA68rc62HdRtAEe2622osDobztXQ9Y4KCxPnhClp94svOZtzy9AN_ZS_D6MOn7dh071cO_ZuiI5SMIoop1CNnmm3yh6oF1ogfsPW_VkL5MzQG6Z9ym52Q2NAP5tfTjRXYW0B8/s320/20171112_122339.jpg" width="320" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDsRYaUNeguaRQnW-LNlDIhJLyYhGwnyQu9kMkICSHoXSswLW5bFvj_ZlavhM9HUdAamxxcCkooET5dM3bMo_qn279oX-e6i0TMShRJoAtCZFt-bNtpGJ_AAiH4-3AxFUpmn3YDz0QVB8E/s1600/20171112_130103.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDsRYaUNeguaRQnW-LNlDIhJLyYhGwnyQu9kMkICSHoXSswLW5bFvj_ZlavhM9HUdAamxxcCkooET5dM3bMo_qn279oX-e6i0TMShRJoAtCZFt-bNtpGJ_AAiH4-3AxFUpmn3YDz0QVB8E/s320/20171112_130103.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7D3f3JgaoeG7YVFvAEusL0NYJTVgAFPYGbvqdWVEDtJTVphsvoY7xqx7bqJ33XgFkJ7fgmQabvHAydMZimT3qnkzKI0-EGCUjRfA8nZo5-t3pOc5AFmI0o90QJf6V5fahwES2R7rGUfmY/s1600/20171112_141830.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1462" data-original-width="1600" height="182" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7D3f3JgaoeG7YVFvAEusL0NYJTVgAFPYGbvqdWVEDtJTVphsvoY7xqx7bqJ33XgFkJ7fgmQabvHAydMZimT3qnkzKI0-EGCUjRfA8nZo5-t3pOc5AFmI0o90QJf6V5fahwES2R7rGUfmY/s200/20171112_141830.jpg" width="200" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu3Cv4A12ek21DQVajXUPKXTJZDQlGbDZVBAh3D83_ZbNWX8W2jOfR1T-SZ2gIqVQomDjHKQf1f8CwYZYgTIcuUfW2aKjouUs4xeoaf7srQqm0XYdGIPnaD8BQMyTjseE_v5rPWrbiLaZq/s1600/20171112_131519.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu3Cv4A12ek21DQVajXUPKXTJZDQlGbDZVBAh3D83_ZbNWX8W2jOfR1T-SZ2gIqVQomDjHKQf1f8CwYZYgTIcuUfW2aKjouUs4xeoaf7srQqm0XYdGIPnaD8BQMyTjseE_v5rPWrbiLaZq/s320/20171112_131519.jpg" width="240" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYg24Qs0gmL9heztc42kQu02doJd5IGvLDw3lTJIQAoP6INSdElffEm0UMehT94qO01Tg4_MwdCGxFGrhZNWR4xL_-vEScvmGm_gxX327PUhT1b1VreNYniazEQeCTiWg9IRvthyphenhyphenSHi8oz/s1600/20171112_130100.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYg24Qs0gmL9heztc42kQu02doJd5IGvLDw3lTJIQAoP6INSdElffEm0UMehT94qO01Tg4_MwdCGxFGrhZNWR4xL_-vEScvmGm_gxX327PUhT1b1VreNYniazEQeCTiWg9IRvthyphenhyphenSHi8oz/s320/20171112_130100.jpg" width="240" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq7Rijyfk88F3oLogBjT5xYqpp9sjbp4NJ-yv5DWPUNJ3npoBs7ed-z3roVIIdGv3xzDsPyCrR4O-VIS8n1E4LBfXK4usD3EpUx33POMIPlLkB_K09B7NfTzwv7c0lEITkOo6sHBpmaFEX/s1600/20171112_141823.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1594" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq7Rijyfk88F3oLogBjT5xYqpp9sjbp4NJ-yv5DWPUNJ3npoBs7ed-z3roVIIdGv3xzDsPyCrR4O-VIS8n1E4LBfXK4usD3EpUx33POMIPlLkB_K09B7NfTzwv7c0lEITkOo6sHBpmaFEX/s320/20171112_141823.jpg" width="318" /></a></div>
<br />
<br />
<br />Anomyynihttp://www.blogger.com/profile/12660155694607476544noreply@blogger.com0