1/4

Hieman on ollut blogissa hiljaista. En ole erityisemmin jaksanut
kirjoittaa mitään, mutta mielessä on ollut monta asiaa, joita ei
ole vain vielä saanut työstettyä ajatusta pidemmälle.

Omalla planeetalla liittyvän tekstin jälkeen fiilikset oli pari
kolme päivää aika montussa, eikä horisonttia näkynyt. Rupesin
kuitenkin kesäkuun viides työstämään ajatusta siitä, että depressiota
on yritetty hoitaa kaikenlaisilla lääkkeillä, joista ei ole tullut
muuta kuin "pää kipeäksi". Ainoa millä sai alussa jonkinlaista
ojennusta elämään on bentsodiatsepiineihin liittyvä lääke.

Kesäkuun viides oli taas käännekohta lääkityksien osalta, jolloin
piti punnita vaihtoehdot ja tehdä päätökset itse. Tulin siihen tulokseen,
että lääkkeen tehosta ei ole enää mitään havaittavissa olevaa hyötyä, joten
vaihtoehtoja on kaksi: lopettaa, tai nostaa annostusta. Päädyin jälkimmäiseen
vaihtoehtoon.

Olen ehtinyt käyttämään kyseistä lääkettä vähän päälle vuoden, mutta
annostus on ollut skaalan alapäässä ja olin jo aikaisemmin pudotellut
neljästä tabletista kolmeen, joten matkaa ei ollut jäljellä enää kuin
kolmen tabletin verran. Vuodessa elimistö on ehtinyt jo tottua
kyseisen aineen läsnäoloon ja päivä pari jokaisen 1/4 vähennyksen
jälkeen bentsokrapula kiristää vähän otettaan.  Mutta jokaisen 1/4
vähennyksen jälkeen aivotoiminta on astetta kirkkaampi ja mieli
hyljeksii asioita vähemmän.

Mielenkiintoisinta koko paletissa on se, kuinka sitä ei huomaa
miten paljon lääke, jonka ei tunne vaikuttavan mitenkään
vaikuttaa kuitenkin. Tässä tapauksessa vaikutukset olivat
enää negatiivisia. Lopettamiseen liittyvästä oireistosta kohdalle
on osunut aika monta, liian monta. Kuvittelin talvella, että tämän kesän voisi
viettää normaaleissa merkeissä, mutta kuinka väärässä sitä olikaan.
Heinäkuu vierähtää varmaan vielä bentsokrapuloissa, mutta toivottavasti
elokuussa kirkastuu.