torstai 19. toukokuuta 2016

Kaivinkone


Aina välillä menneisyys alkaa jostain syystä kalvamaan mieltä. Silloin tekee mieli selvittää sitä, mutta mieli antaa menneestä vain ripauksia sieltä täältä. 

Näin eilen vanhan kaivinkoneen, joka oli vähintään yhtä vanha kuin minä. Kaivinkoneella olisi varmasti paljon kerrottavaa, jos se osaisi kertoa. Huollettiinko sitä huolella pienenä kaivinkoneena? Kuinka monta paikkaa sillä oli, jossa sillä kaivettiin. Kuinka monta kertaa kuljettaja yritti kaivaa omasta mielestään liian isoa kiveä, vain todetakseen, että tämähän on ihan paska ja huono kaivinkone, koska ei omaa kokemattomuuttaan osannut kaivaa kunnolla ja halusi kaivinkoneesta eroon. 

Oma menneisyys on kätketty niin syvälle, että kaivinkoneeni kohtasi lopulta peruskallion. Peruskallioon kaivinkone ei enää pystynyt, vaan tarvittiin porauskalusto ja panostaja. Olen löytänyt avukseni porauskaluston ohjaajan ja panostajan. 

Työ mielen kaivamisessa on yhtä hidasta ja vaikeaa, kuin metrotunnelin louhiminen Ruoholahdesta Tapiolaan. Alussa matka on pitkä ja voit vain toivoa, että suunta on laskettu oikein ja lopussa tunneleiden kohdatessa olet jälleen vapaa. En tiedä missä vaiheessa olen menossa tunnelissani, mutta välillä nallien langat ovat sekaisin ja matka hidastuu. Joskus latausta on laitettu liikaa ja ylimääräisen kuorman kuskaaminen hidastaa matkaa kohti määränpäätä ja muut saavat kärsiä siitä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti