sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Itsemurhan rajamailla

On varmaan vaikea ymmärtää, millainen on fiilis, kun on kuunnellut kuukauden päivän toisen henkilön itsemurhasuunnitelmista. Kaikki oli hyvin, kunnes eräs tapahtuma räjäytti patoutuneet paineet ja ajoivat hänet tähän tilaan. Mustat pilvet purjehtivat taivaalle, peittäen auringon. Voi vain toivoa, että tilanne paranee tästä, eikä suunnitelmat toteudu. Omalta osaltani henkinen kapasiteettini on melko lopussa. En tiedä mitä käy, jos huonosti käy. Häviän todennäköisesti elämästä, koska jo tällä hetkellä en tunne mistään mitään. Mieleni tekisi hakata itseäni ruuvimeisselillä käsiin ja jalkoihin, että tuntisi edes kipua. Yhteiskunnan mielenterveyslaki on sairas. Jos itsetuhoiselle ihmiselle ei voi tehdä mitään, koska hän ei ole mielisairas. Jos haluat tappaa itsesi, niin eikö tällainen ole jonkin sortin mielisairautta. Suomessa holhotaan kaikkea, yritetään pelastaa maailma rajoittamalla kaikkea, ettei vain tule liikaa hiilidioksidipäästöjä jne. Moni voi hyvin pahoin, mutta tärkeämpää näyttää olevan se, että tehdään jotain, millä ei ole kokonaiskuvassa mitään merkitystä. *ttu mikä maa ja *askapykälät. Ihminen voi tappaa itsensä, eikä lakipykälien mukaan asialle ei voi tehdä mitään, koska täytyy olla tarpeeksi hullu. Tilastokeskus osaa kertoa: "Itsemurhiin kuolleiden määrä on kasvanut kahtena vuonna peräkkäin. Vuoden 2017 aikana itsemurhan teki 824 henkilöä. Tämä on yli 30 itsemurhaa enemmän kuin edellisenä vuonna ja yli 90 enemmän kuin vuonna 2015." Kuinka monta näistä itsemurhista olisi voitu välttää, jos mietitään muuta kuin hiilidioksidipäästöjä ja turhasta holhoamista ja mielenterveyslaissa olisi jotain muuta kuin se, että mitään ei voida tehdä, jos ihminen ei ole mielisairas??? Tämä on aivan WTF???


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti