maanantai 15. huhtikuuta 2019

Mitä tämä oli, tuli vaan mieleen?

Muistan, kun kakarana kohtasin ensimmäisen sukupuolielimiään esittelevän tyypin. Olin matkalla koulusta kotiin ja lepikon läpi menevän polulla tuli joku tyyppi kyselemään, että voisinko tulla auttamaan häntä, kun on hukuttanut kellonsa lepikkoon. No, menin auttamaan, mutta mitään kelloa ei ollut kadonnut, vaan tämä herrasmies kaivaa elimen käteen ja alkaa tekemään, mitä sitten tekikään.  Tuosta on aikaa vuosikymmeniä, mutta edelleen se kuvottaa.  Tämä ei ollut mitään siihen nähden mitä oli tulossa. Joskus illalla olin tulossa jostain kotia kohti ja kävelin erään ostoskeskuksen läpi. Ostoskeskuksen puhelinkopin kohdalla minut pysäytti lihava, noitaa-akalta näyttävä mies. Ukko lykkäsi ison kasan kolikoita kouraan ja pyysi pitämään niitä ja antamaan, kun hän soitti. Äijä haisi hirveälle, oli kännissä. Vaatteina harmaa puvuntakki, samanlaiset housut ja mustat kengät. Sininen kravatti. Iso nenä, jossa oli iso luomi tms. josta noita-akka tuli mieleen. Taakse kammatut hikiset hiukset, valkosipulin löhykä. Olin jäänyt nalkkiin ukon kolikkotempulla, enkä tiennyt mitä tehdä. Haiseva, kännihikinen läskikasa kysyy yllättäen, että olenko ahdasmielinen. En edes tiennyt mistä on kysymys, joten vastasin että en ole. Ukko sanoi olevansa joku lelukaupan omistaja ja haluanko nähdä jotain kauko-ohjattavia, varasto on vieressä. No, mikäs siinä, totesin. Lähdettiin vieressä olevaan varastoon, rappuset alas ja ukko sanoo, että tonne noin. No, jäin siihen pieneen syvennykseen jumiin ja äijä alkaa kaivamaan muniaan ja kysyy multa, että saako se imeä mua. Mietin mitä helvettiä nyt, että missä se varasto on, johon tää läskisika vaan toistaa kysymyksensä, enkä päässyt ukosta eroon. Onneksi ukko oli niin kännissä, että menetti vähän tasapainonsa ja horjahti ja pääsin karkuun. Tilanne kuvotti, mutta en ymmärtänyt kuin vasta myöhemmin mitä ukko tarkoitti ahdasmielisyydellä ja mun imemisellä. Näin vuosikymmeniä myöhemmin asia ahdistaa ja kuvottaa, kun fiilikset alkavat vajoamaan. Näitä oli muutama muu myös, mutta jatkossa osasin varautua tällaisiin, olin kaiketi jo kivettänyt itseni sairaan perhe-elämän johdosta ja asiat alkoivat menettämään merkityksen. En kuitenkaan odottanut tällaista lähestymistä oman äitini kohdalta, joka halusi suulle pusun, kun olin lähdössä kouluun. Ikää taisi olla joku 14-15v. Jos jokin asia näiden kaikkien päälle kuvottaa eniten, niin tämä.  Äitini ei ole ollut minuun yhteydessä viiteen vuoteen, koska luulee minun suuttuneen hänelle jostakin... tai, no.. lähetti tekstiviestin syntymäpäivänäni, että "Rakastaa minua ja olen tärkeä hänelle.." WTF???  Kaikkea paskaa jaksaa jauhaa. Siskoni kertoi tästä suulle pussaamisesta, että se oli jotenkin hienoa ja jotain ranskalaista tai muuta omituista. Olen jossain tehostetussa psykiatrisessa hoidossa tai jotain. Yritin selostaa lapsuutta heille, mutta on hyvin vaikea kuvailla täyttä helvettiä. Onneksi nupistaan sekaisin oleva äitini oli aikanaan nauhoittanut kasetille isäni huutamista jne. Muistin, että kännykässä oli kyseinen nauhoitus. Iskin sen pöytään ja faija huusi haudantakaa "*uora hei, *usi*ttu.. *tanaa*kelettä, painu sinäkin *usi*ttu siitä *elvettiin siskolleni." Muistan, kuinka äitini provosoi faijaa samalla itse oli hiljaa. No, tehohoitajat olivat äänityksen jälkeen hetken hiljaa ja totesivat jotain, joka liittyy aika pitkälti lapsen henkiseen kehitykseen, joka on topattu *tuilla, *veteillä, *uorilla, *usi*ituilla, remmiä *erseelle, tabascoa huuliin jne. kaikkea mukavaa. Mulla on vähän sellainen fiilis, että tähän ei enää tehohoidot auta. Pistän nyt soimaan Eppu Normaalin kalkkiviivoilla, sopii jotenkin tähän fiilikseen.

Mitä tällainen olisi nykypäivän mittarilla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti