Matkalla
Tähtiin eksynyt. Valovuosien päähän, menneisyyden ja tulevaisuuden väliin. Olenko matkalla kohti kotia, en tiedä. Rataani sivuaa toisinaan mustat aukot, joiden armoton voima imee mukaan kyselemättä. Edestä löytyy vain toivoton tyhjyys, tyhjyys joka repii lähes kappaleiksi. Ajankulku hidastuu, lopulta pysähtyy. Häviän elämästäni, mieli tyhjenee. Menneisyys vääntää rinnalle, työntää tulevaisuuden ja tämän hetken taakseen. Olen menneisyyden puristuksessa. En pysty käsittelemään tätä hetkeä, enkä tulevaisuutta. Minut on vangittu menneisyyden takaumiin. Viimein puristus hellittää, synkät voimat paiskaavat minut uudelle matkalle. Olen palannut hetkeen, missä joudun rakentamaan tulevaisuuteni alusta. Menneisyys on menettänyt merkityksensä. Olen avaruustuulten armoilla, jälleen matkalla kohti tuntematonta. Haluaisin vain päästä kotiin, mutta taival tuntuu olevan ylivoimainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti