maanantai 15. huhtikuuta 2019

Helvetin vaikeeta



Elämä, no en tiedä, mutta en taas jaksa tätä touhuu. Elämä on kuin olisi joku teiniongelma mielenmuutoksien kanssa.. muutan jonneki pimeeseen luolaa hevonkuuseen, mistä mua ei saa kukaan kiinni. Jos haluaa saada yhteyden, niin jättää pieniä kiviä luolan suulle. Päälle on kasattu taas niin paljon taakkaa, että jalat ei jaksa kohta kantaa lastia. Pakko vaan yrittää sätkiä eteen päin, vaikka on vaikeaa. Onnellisuus on vain pelkää kylmää olematonta, ei mitään. Välillä erehdyn hymyilemään, vaikka jäädyn sisältä. Elämä kuivuu kasaan. Päivät vierivät ohitseni, yrittäessäni kiivetä jäätyneen virran alle hautautuneita portaita ylös. Yritän vaan elää yksinkertaista elämää, miksi siitä on tehty niin helvetin vaikeaa??

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti