Olisi paljon kaikenlaista tekemistä, mutta tekemisen meininki on yhtä syvällä, kuin kyky kirjoittaa. Olen toki kirjoittanut, mutta lopulta poistanut valmiin kirjoituksen, ihan vain siitä syystä, että kirjoitus oli liian tönkköä luettavaa - mielestäni. Kirjoitan tätä historiaksi itselleni, jota en välttämättä tule koskaan lukemaan. Vanhoja kirjoituksia hävettää lukea, en ole ollut entiseni vuosiin. Jokainen virhe piiskaa, käy kimppuun ja aiheuttaa ongelmia. Mokat purevat vielä vuosien päästä.
Hyvän ja paskan raja on kaivettu uneen, joka haihtuu matkalla kohti aamua. Unissa elämä on normaalia. Herätessä voi vain toivoa, että on herännyt rajan paremmalla puolella. Raja on ollut kadoksissa pitkään ja joudun rämpimään paskalla puolella. Olen kapinoinut vastaan, mutta kuten yleensä, jos saan jotain iloa jostain, niin sitä ei anneta ilmaiseksi. Pääsin kokeilemaan monen vuoden takaista mieluisaa harrastusta. Unohdin hetkeksi koko maailman, keskityin vain siihen mitä piti tehdä ja olin siinä hyvä. Tällä hetkellä tosin tuntuu siltä, että sekin sinetöitiin kiinni ja se oli sillä selvä. Vaikka elämä on vastoinkäymisten vastaan vääntämistä, niin en luovuta. Aina voi mennä huonomminkin. Asia, joka on hyvä pitää mielessä, vaikka ryömisi naama mudassa räntäsateessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti