Fiilikset pykii vaihteeksi raskaalla kädellä. Paljon olisi ideoita ja tekemistä, mutta tekijä on taas kadonnut jonnekin. Tulee mieleen lapsuudessa kotona ollut kissa, Miska nimeltään. Miska oli omien polkujen kulkija. Katti asui meillä vain, kun sille päälle sattui. Muuten saattoi olla päiviä tai viikkoja jossain muualla. Välillä joku sanoi, että oli nähnyt kissan siellä ja tällä. Miska oli kerran ollut useamman viikon kateissa ja olin jo varma, että takaisin ei tule. Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun koulusta tullessani katti makoili sohvalla ja nuoli käpäliä puhtaaksi mulkaisten minua. Taisi muutaman viikon viihtyä kotona, kunnes taas oli kadonnut jonnekin. Näin Miskan viimeisen kerran parin kilometrin päässä olevalla huoltoasemalla, katselemassa autoja rassaavia miehiä auton katolta. Olen samalla tavalla kadoksissa vähän väliä. Jostain tulen takaisin ja taas katoan. Olen jo aika pitkälti tullut siihen tulokseen, että tää on tässä ja parempi vaan suhtautua siten, että välillä kauhotaan mutaa ja taas joku päivä aurinko paistaa. Toivottavasti tekijä tulee takaisin, eikä katoa lopullisesti.
Päivän biisi: Uusia unelmia - Vesala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti