Vanha ystävä

Olen ollut reissussa jonkin aikaa. Vanha ystäväni, ainoa kaveripiiristäni, jonka kanssa olen ollut reissussa aikoinaan ulkomailla. Hän tuli tänään tänne lomalle. Olen ollut täällä yksinäni. Käytiin ottamassa muutamat oluet ja istuskeltiin ihmettelemässä maailmanmenoa. Oli hyvä saada kaveri tänne, mutta vielä viikko ja risat, niin vaimoni tulee tänne ja sinä päivänä kun hän lähtee kotiin, niin toinen poikani tulee samana päivänä tänne.

Kiva kun on jotain mitä odottaa. Jos on jotain mitä odottaa, on jotain toivoa, vaikka millään ei ole merkitystä. Jos tulevaisuudessani ei ole mieleni mielestä muuten mitään muuta kuin mustaa, niin olen kuitenkin onnistunut luomaan menneisyydessä jotain, mitä voin odottaa tulevaisuudessa. Heitä joille merkitsen jotain, vaikka itselläni ei ole itselleni mitään merkitystä. Olen jotain, en mitään, en pysty määrittelemään enää itseäni. Mikä olen, mihin olen menossa. Päivät keikkuvat, enkä pysty tietämään mitä seuraavalla viikolla tai seuraavana päivänä on ohjelmassa. Makaanko kotona?  Missä olen? Pimeässä kaukana kaikista eristäytyneenä omiin oloihini? Lähdenkö ulos ja pystyn kommunikoimaan vieraiden ihmisten kanssa edes hetken, vai en, en tosiaan tiedä.

Kaveri elää eri aikavyöhykkeellä mihin olen itse jo tottunut, joten hän on jo unten mailla. Itse istun parvekkeella kirjoittamassa tänne mitä mieleen tulee. Apple music tarjosi jostain syystä alunperin Apulannan kappaleen valo pimeyksien reunalla. En ole juurikaan mikään Apulannan musiikin ystävä, saati sitten juurikaan tunne heidän tuotantoaan. Ainoastaan koneeseen kadonnut koskettaa. Kyseinen kappale on ollut television nyyhkytarinoinnin tuottaman vain elämää kauden 7, Kaija Koon laulama versio. Olen kuunnellut Kaija Koon tuotantoa alusta alkaen ja nyt kappale oli tehty minun kuultavaksi. Paljon siinä on asiaa, joka antaa ajattelua. Alla ei ole kaikki sanat, vaan ne, jotka jotenkin pistävät miettimään:

Älä usko lauluihin, ne tekee susta haaveilijan Ne voi saada sut kaivelemaan asioita, Joilta mielesi koittaa sua suojella Niil on taipumus sotkee kaikki ajatukset ja jättää kaaokseen

Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyys Kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys Ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta Valot pimeyksien reunoilla

Valot pimeyksien reunoilla Ovat toisinaan himmeitä ja harvassa Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima Jonka sä voit oppaaksesi valjastaa

Tää on pelkkä tyhjä kuori, joka sun pitää täyttää Tää on valoista kirkkain, tää on loputon yö Tää on sydämenlyönti, tää on ajattomuus

Älä usko lauluihin