Kun on poljettu maanrakoon ala-asteelta alkaen.Voi vain kuvitella, kun ei muista.
Vanhempia ei lapsen koulunkäynti kiinnostanut,
oli tärkeämpää tekemistä.
Olen käynyt pyörimässä vanhojen koulujen ympärillä, ne ovat kuin mustia aukkoja elämässä.
Aukkoja, joista paikan päällä palautuu muistoja.
Aukkoja, kuin rinnakkaistodellisuuksia, joissa voi nähdä itsensä kauan aikaa sitten uudestaan, hyvässä ja huonossa.
Mitä joskus on tapahtunut, hyvää tai huonoa.
Sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä tähän hetkeen.
Kuinka väärässä voikaan olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti