Löysin vanhojen rojujen seasta päiväkodissa piirtämiäni kuvia ja muuta materiaalia. Useimmat piirustuksista kelpaisivat suoraan kauhuelokuvaan. Yhdestä piirustuksesta vuodelta 1974, vajaa kuusi vuotiaana selviää se, että perheessä vain siskolla oli hymy kasvoilla. Itse näytän itkevän. Painu *uora helvettiin kaikuu seinillä.
Eipä tässä muuten mitään ihmeellistä ole ollut. Vuoristorataa ollaan vedetty hiukset hulmuten Depiksen ja Angstin kanssa. P. Kohtauksen kohtalosta en tiedä, mutta häntä ei ole näkynyt aikoihin. Hypo kävi kylässä viimeksi tammikuussa ja hoiti siinä sitten ohimennen mulle uuden kännykän ja läppärin, vaikka varsinaista tarvetta ei ollut. Ton kanssa ei valitettavasti ole paljon neuvoteltavissa. Ota tai jätä ei toimi. Depis on käyttäytynyt kohtuullisesti, eikä ole roikkunut jalassa joka päivä. Angsti heittäytyi turhan vaikeaksi maaliskuun lopussa ja olin ihan kuoleman kielissä. Jokainen kolotus oli vähintään jotain todella vakavaa jne.. mitä nyt vaan voi olla. Angsti poisti lehtien lukemisen, koska joku oli kuollut, jostain makkarasta sai liikaa jotain ja auringosta tulee melanooma. Koronaan sairastuneet ja kuolleet ylittivät jälleen ennätyksen.. joka päivä.. hermoradat eivät enää kestäneet huonoja uutisia, vaan oli parempi puhaltaa kupla ja siirtyä pois pahasta omaan hiljaisuuteen. Mökille olisi voinut lähteä hatkaan yksinään, mutta Angsti oli sitä mieltä, että siellä voi tulla sydäri, aivoverenvuoto tms. Eipä siinä sitten mitään, jäin kotiin makaamaan. Angstilla alkoi olemaan jotain muuta tekemistä muutama viikko sitten ja se jäi vaan hengailemaan taustalle ja välillä potkii palleille. Molemmat ovat tällä hetkellä käyttäytyneet kohtuullisesti, joten mut saatiin houkuteltua ravintolaan syömään. Olin hämilläni, mitä ihmettä nyt tapahtuu... korona kuitenkin vaanii joka nurkassa ja sitä rataa. Miksi Angsti ei lyönyt kepillä ja estänyt tällaista poikkeuksellista toimintaa, joka multa on estetty pidemmän aikaa. Näiden kavereiden kanssa vietetyt vuodet ovat kuitenkin kiskoneet mua pois ihmisten seasta. Voin käytännössä pahoin ryysiksissä ja haluan vain pois. Lähimpien ystävien parissa pystyn olemaan, mutta silloinkin mieluiten taka-alalla.
Hyvää kesää kaikille, varsinkin niille, jotka painivat samojen tyyppien kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti