Oliko tässä kaikki?
lauantai 30. lokakuuta 2021
Punttarilla
perjantai 29. lokakuuta 2021
Pyörälenkki
Jäin miettimään sitä mahdollisuutta, että imenkö itse muistot vanhoista paikoista, vai työntyvätkö ne päälleni vainoamaan minua. En jaksanut asiaa miettiä tarkemmin, koska huomaan pallon pyörineen uuteen asentoon ja ongelmat alkavat ilmeisesti poistumaan tai muuttumaan. Käytän Scrivener nimistä ohjelmaa kirjottamiseen. Scrivenerin "snapshotteja" katsellessani huomasin, että viime vuonna aika tarkkaan näihin aikoihin aloitin taas kirjoittamaan. Teksteistä päätellen en myöskään sen tarkemmin välittänyt siitä mitä kirjoitin, joten perinteinen "Failure is not an option" ajattelumalli ei ole päällä. Eli aika sama onko teksti tönkköä tai mitä sitten onkaan. Kunhan jotain fiiliksistä päätyy arkistoon. Odottelen niitä aikoja takaisin, jotka hävisivät 21.1.2018. Tämä päivämäärä on viimeinen muutos pitkään tarinaan. Tarinan tilastoista näkee hyvin kuinka kirjoittaminen pysähtyi. En tiedä saanko tarinaa koskaan kirjoitettua loppuun.
keskiviikko 27. lokakuuta 2021
Turhia sanoja
Olisi paljon kaikenlaista tekemistä, mutta tekemisen meininki on yhtä syvällä, kuin kyky kirjoittaa. Olen toki kirjoittanut, mutta lopulta poistanut valmiin kirjoituksen, ihan vain siitä syystä, että kirjoitus oli liian tönkköä luettavaa - mielestäni. Kirjoitan tätä historiaksi itselleni, jota en välttämättä tule koskaan lukemaan. Vanhoja kirjoituksia hävettää lukea, en ole ollut entiseni vuosiin. Jokainen virhe piiskaa, käy kimppuun ja aiheuttaa ongelmia. Mokat purevat vielä vuosien päästä.
Hyvän ja paskan raja on kaivettu uneen, joka haihtuu matkalla kohti aamua. Unissa elämä on normaalia. Herätessä voi vain toivoa, että on herännyt rajan paremmalla puolella. Raja on ollut kadoksissa pitkään ja joudun rämpimään paskalla puolella. Olen kapinoinut vastaan, mutta kuten yleensä, jos saan jotain iloa jostain, niin sitä ei anneta ilmaiseksi. Pääsin kokeilemaan monen vuoden takaista mieluisaa harrastusta. Unohdin hetkeksi koko maailman, keskityin vain siihen mitä piti tehdä ja olin siinä hyvä. Tällä hetkellä tosin tuntuu siltä, että sekin sinetöitiin kiinni ja se oli sillä selvä. Vaikka elämä on vastoinkäymisten vastaan vääntämistä, niin en luovuta. Aina voi mennä huonomminkin. Asia, joka on hyvä pitää mielessä, vaikka ryömisi naama mudassa räntäsateessa.
tiistai 26. lokakuuta 2021
Palapeli
sunnuntai 13. kesäkuuta 2021
70- luvun onnellinen perhe..
Löysin vanhojen rojujen seasta päiväkodissa piirtämiäni kuvia ja muuta materiaalia. Useimmat piirustuksista kelpaisivat suoraan kauhuelokuvaan. Yhdestä piirustuksesta vuodelta 1974, vajaa kuusi vuotiaana selviää se, että perheessä vain siskolla oli hymy kasvoilla. Itse näytän itkevän. Painu *uora helvettiin kaikuu seinillä.
Eipä tässä muuten mitään ihmeellistä ole ollut. Vuoristorataa ollaan vedetty hiukset hulmuten Depiksen ja Angstin kanssa. P. Kohtauksen kohtalosta en tiedä, mutta häntä ei ole näkynyt aikoihin. Hypo kävi kylässä viimeksi tammikuussa ja hoiti siinä sitten ohimennen mulle uuden kännykän ja läppärin, vaikka varsinaista tarvetta ei ollut. Ton kanssa ei valitettavasti ole paljon neuvoteltavissa. Ota tai jätä ei toimi. Depis on käyttäytynyt kohtuullisesti, eikä ole roikkunut jalassa joka päivä. Angsti heittäytyi turhan vaikeaksi maaliskuun lopussa ja olin ihan kuoleman kielissä. Jokainen kolotus oli vähintään jotain todella vakavaa jne.. mitä nyt vaan voi olla. Angsti poisti lehtien lukemisen, koska joku oli kuollut, jostain makkarasta sai liikaa jotain ja auringosta tulee melanooma. Koronaan sairastuneet ja kuolleet ylittivät jälleen ennätyksen.. joka päivä.. hermoradat eivät enää kestäneet huonoja uutisia, vaan oli parempi puhaltaa kupla ja siirtyä pois pahasta omaan hiljaisuuteen. Mökille olisi voinut lähteä hatkaan yksinään, mutta Angsti oli sitä mieltä, että siellä voi tulla sydäri, aivoverenvuoto tms. Eipä siinä sitten mitään, jäin kotiin makaamaan. Angstilla alkoi olemaan jotain muuta tekemistä muutama viikko sitten ja se jäi vaan hengailemaan taustalle ja välillä potkii palleille. Molemmat ovat tällä hetkellä käyttäytyneet kohtuullisesti, joten mut saatiin houkuteltua ravintolaan syömään. Olin hämilläni, mitä ihmettä nyt tapahtuu... korona kuitenkin vaanii joka nurkassa ja sitä rataa. Miksi Angsti ei lyönyt kepillä ja estänyt tällaista poikkeuksellista toimintaa, joka multa on estetty pidemmän aikaa. Näiden kavereiden kanssa vietetyt vuodet ovat kuitenkin kiskoneet mua pois ihmisten seasta. Voin käytännössä pahoin ryysiksissä ja haluan vain pois. Lähimpien ystävien parissa pystyn olemaan, mutta silloinkin mieluiten taka-alalla.
Hyvää kesää kaikille, varsinkin niille, jotka painivat samojen tyyppien kanssa!
sunnuntai 31. tammikuuta 2021
Aallonmurtaja
torstai 12. marraskuuta 2020
Tekijä kadonnut
Fiilikset pykii vaihteeksi raskaalla kädellä. Paljon olisi ideoita ja tekemistä, mutta tekijä on taas kadonnut jonnekin. Tulee mieleen lapsuudessa kotona ollut kissa, Miska nimeltään. Miska oli omien polkujen kulkija. Katti asui meillä vain, kun sille päälle sattui. Muuten saattoi olla päiviä tai viikkoja jossain muualla. Välillä joku sanoi, että oli nähnyt kissan siellä ja tällä. Miska oli kerran ollut useamman viikon kateissa ja olin jo varma, että takaisin ei tule. Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun koulusta tullessani katti makoili sohvalla ja nuoli käpäliä puhtaaksi mulkaisten minua. Taisi muutaman viikon viihtyä kotona, kunnes taas oli kadonnut jonnekin. Näin Miskan viimeisen kerran parin kilometrin päässä olevalla huoltoasemalla, katselemassa autoja rassaavia miehiä auton katolta. Olen samalla tavalla kadoksissa vähän väliä. Jostain tulen takaisin ja taas katoan. Olen jo aika pitkälti tullut siihen tulokseen, että tää on tässä ja parempi vaan suhtautua siten, että välillä kauhotaan mutaa ja taas joku päivä aurinko paistaa. Toivottavasti tekijä tulee takaisin, eikä katoa lopullisesti.
Päivän biisi: Uusia unelmia - Vesala