Kuva (c) Ylen elävä arkisto/Musta Helsinki |
Harvemmin niitä sai pelätä, kuten nykyajan arvaamattomia pultsareita. Miltä uusi Tapiolan puutarhakaupunki näyttää ilman Heikintorin penkeillä öriseviä pultsareita, näitä metsien miehiä, jotka koristivat katukuvaa ja pitivät mölinällään huolta siitä, että he eivät jää huomaamatta? Yksi vanha höpöttäjä oli vielä viime kesänä hengissä ja tuli selittämään sekavia. Hänellä järki kirkastuu vasta kolmannen viinapullon jälkeen, muistan hänen todenneen. Jälkikäteen jäi vähän vaivaamaan kohtaaminen. Siinä olisi ollut ihan originaali pultsari vuosikymmenien takaa Tapiolasta, jolta olisi voinut kysyä miten maailma on muuttunut hänen näkökulmastaan ja mikä on tarina hänen takana. Joku harrastaa uimista, juoksemista, pesäpalloa, futista jne. Tuskin kukaan harrastaa pultsarointia huvikseen, ainakaan täyspäiväisesti. Viikonloppu- ja lomapultsarointia ei lasketa tähän mukaan. Tuli vaan mieleen siitä eilisestä kohtaamisesta koko juttu ja heräsi kysymyksiä. Missä vaiheessa uravalinta pultsarin uralle tapahtuu ja mitä ne tapahtumat ja valinnat ovat, jotka vievät lopulta ihmisen siihen pisteeseen, josta ei ole välttämättä enää paluuta ja henkilö ajautuu yhteiskunnan laitamille huuteleman. Kyseisellä baanan sekakäyttäjäpultsarilla voi olla vielä loistava tulevaisuus edessä, jos uravalintaa ei ole vielä lyöty lukkoon ja joku välittäisi.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti